Siirry pääsisältöön

Leipäsunnuntain leipäsaarna

Saarna Kaupunginkirkossa 14.3.2010 klo 10
4. paastonajan sunnuntai
Elämän leipä

5. Moos. 8:2-3
1. Kor. 10:1-6
Joh. 6:1-15

Saarna

Yhteislauluna saarnan aluksi laulettiin:

Viisi leipää, kaksi kalaa,
ei tuo poika syönyt salaa.
Viisi leipää, kaksi kalaa,
tahtoi jakaa toisille.
Jeesus siunaa. Jeesus siunaa.
Tahdon jakaa toisille.
Jeesus siunaa. Jeesus siunaa.
Tahdon jakaa toisille.


Onko pieni poika ruokkimisihmekertomuksen sankari? Tavallaan. Hän on se, jonka eväistä riittää kaikille. Pieni poika, lapsi vielä, joka oli tuon ajan patriarkaalisessa maailmassa aina alatasolla suhteessa vanhempiin ja aikuisiin. Jeesus kuitenkin otti ja nosti lapsen sieltä alatasolta ja asetti juuri lapsen oppilaidensa esikuvaksi sanoessaan: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” Ja toisessa kohdassa: ”Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.”

Myös tässä evankeliumin kertomuksessa lapsi saa olla esimerkkinä ja esikuvana. Hänen eväänsä ruokkivat nälkäiset. Jeesus ottaa pojan eväät, siunaa ne ja jakaa. Jeesus haluaa kutsua työhönsä ja käyttää tässä maailmassa niitä, jotka näyttävät vähäisiltä tai ovat joidenkin muiden mittareiden perusteella jollain alemmalla tasolla. Jeesukselle riittävät pienet eväät. Hänelle riittävät kaksi aivan tavallista kättä ja kaksi aivan tavallista jalkaa, jotta hänen työnsä tässä maailmassa tulisi tehtyä. Jotta maailman nälkä ruokittaisiin. Jotta syyttömät ja sorretut vapautuisivat. Jotta apua tarvitseva saisi avun. Jotta oikeudenmukaisuus saisi vallita.

Yksi ihan tavallinen keino auttaa on osallistua Yhteisvastuu-keräykseen. Keräyksen kautta me voimme murtaa omasta leivästämme niille haitilaisille ja niille suomalaisille lapsiperheille, joiden pöydistä ei joka päivä ruokaa löydy. Yhteisvastuu-keräys voi olla ruokkimisihme. Jos me, niin kuin tuo pieni poika, jaamme siitä, vähästäkin, mitä meillä on.

Jollain tapaa tuo poika on siis kertomuksen sankari. Hän on esimerkki. Mutta kertomuksen todellinen sankari ja ihmeidentekijä on tietysti Jeesus. Hän on "todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan" niin kuin väkijoukko ruokituksi tultuaan lausuu. Mooses sanoo 5. Mooseksen kirjan luvussa 18 jakeessa 15: ”Herra, teidän Jumalanne antaa veljienn joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella.” Jeesus on tämä luvattu profeetta, profeetta, joka on Mooseksen kaltainen.

Ymmärtääksemme Johanneksen evankeliumin ruokkimisihmeen antaman kuvan Jeesuksesta, on meidän luettava sitä tätä Mooseksen ja Jeesuksen välistä suhdetta vasten.

Mooseksen lahja Israelin kansalle oli ennen kaikkea toora, Jumalan laki. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan Jumalan sanasta. Israelilaisille Jumalan sana merkitsi nimenomaan tooraa, jonka me löydämme Raamattumme alusta, viidestä Mooseksen kirjasta. Israelilaisille Jumalan lain tutkiminen ja noudattaminen oli, toisin kuin meistä saattaa omasta näkökulmastamme tuntua, iloinen asia, ei rajoittava, ahdistava tai syyllistävä. Israelille oli ilo tuntea Jumalan tahto ja näin saada ja osata elää tämän tahdon mukaan. Raamatun sanat ovat leipää, joka ravitsee meitä ja uskoamme. Onko meillä siis ilo ja nälkä tutkia Jumalan sanaa, noudattaa hänen tahtoaan, tehdä oikein? Onko meillä ilo ja nälkä rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä? Siis toisaalta nälkä viettää aikaa hänen kanssaan Raamattumme äärellä, toisaalta nälkä tehdä oikeudenmukaisia rakkauden tekoja toisillemme?

Kun me puhumme Jumalan sanasta, emme tarkoita ainoastaan kirjoitettua Raamatun sanaa. Jumalan Sana, isolla ässällä kirjoitettuna, tarkoittaa myös Kristusta. Toisin sanoen, Mooses antoi Israelille Jumalan kirjoitetun sanan. Jeesuksessa Sana tuli lihaksi ja eli meidän keskellämme. Hän on itse Jumalan Sana, josta ihminen elää.

Johanneksen evankeliumissa ruokkimisihmeestä kerrotaan kuudennen luvun alussa. Vasta kun luemme kuudetta lukua pidemmälle, paljastuu, että Jeesus ei ole vain taikuri, joka saa vatsat täyteen. Jakeessa 35 Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.”

Autiomaavaelluksella Mooses löi israelilaisille vettä kalliosta ja hankki kansalle lahjaksi mannaa, taivaallista ruokaa. Jeesus puolestaan lupaa elämän vettä ja on itse hengellinen kallio, joka tyydyttää janon. Jeesus on elämän leipä ja hän jakaa tuota leipää kaikille, jotka tahtovat tulla sitä häneltä pyytämään. Hän voi ruokkia viisituhatta miestä ja viisituhatta naista ja aina jää vieläkin jaettavaksi.

Jakeessa 51 Jeesus jatkaa: ”Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, jotta maailma saisi elää.” Jeesus on elämän leipä, koska hän murtaa itsensä meidän kaikkien vuoksi. Hän antaa ruumiinsa ristille, jotta me saisimme elämän. Hän uhrautuu, koska me emme ole pystyneet noudattamaan Jumalan tahtoa. Koska me tarvitsemme anteeksiantamusta.

Ihminen elää siis Jumalan sanasta eli toorasta, Jumalan tahdon tuntemisesta ja noudattamisesta. Olkoon mielemme Jumalan tahdon mukainen. Silloin askeleemme ohjautuvat oikeaan ja astuvat elämää kohti. Mutta kuinka usein astumme tällä tiellä harhaan? Kuinka usein Jumalan tahto jää elämässämme toteutumatta? Kompurointien ja harha-askelten tähden me elämmekin elämän leivästä, Jumalan Sanasta, joka on Jeesus Kristus, ihmiseksi tullut Jumala.

Hän ravitsee meitä tänäänkin, kun polvistumme alttarin ääreen ja otamme vastaan leivän ja viinin, hänen ruumiin ja verensä. Sinun puolestasi annettu. Sinun puolestasi vuodatettu. Hän ravitsee meitä armollaan, anteeksiantamuksellaan, iankaikkisen elämän ruoalla.

Jeesuksen tarjoama armo ei suinkaan tee lakia tyhjäksi. Edelleen me saamme ja meidän tulee iloita Jumalan tahdon tuntemisesta ja kilvoitella sen noudattamisessa. Mutta nyt meidän tietämme ohjaa myös Jumalan Sana isolla ässällä, Jeesus.

Hän antaa meille tehtävän, hän antaa ravinnon, hän antaa rohkeuden lähteä hänen työhönsä. Jeesus lähettää meidät viemään leipää sinne, missä ollaan fyysisesti nälissään, mutta hän lähettää meidät myös ruokkimaan niitä, jotka kaipaavat elämän leipää, näkevät hengellistä nälkää.

Vaikka oma uskomme olisi pieni, vaikka omat eväämme Jeesuksen oppilaina olisivat vähäiset, vähäiset kuin pienen pojan eväät, riittää niistä silti jaettavaksi, aivan kuten riitti viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Niistä riittää, koska Jeesus on kanssamme. Hän siunaa meitä, kun teemme matkaa hänen seurassaan ja kun viemme sanomaa hänestä eteenpäin niille monille, jotka janoavat kuulla ja tietää. Että Jeesuksen luo voi aina mennä. Että hän voi auttaa. Että häneltä saa anteeksi. Että hän on leipä, joka antaa ikuisen elämän.

Aamen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun