Siirry pääsisältöön

Vuoden viimeinen puhe

Uudenvuodenaaton yöpalvelus Kaupunginkirkossa 31.12.09 klo 23

Palveluksen luonne määräytyi pitkälti aattoaamun synkkien tapahtumien myötä. Rukoushetkessä muistimme Espoon ammuskelun uhreja ja heidän omaisiaan esirukouksin ja rukouskynttilällä.

Valit. 3:22-26
Matt. 16:1-4

Me olemme joutuneet jälleen tänään kohtaamaan maailmamme pimeyden, turvattomuuden ja pahuuden. Espoon ampumavälikohtaus saa meidät kyselemään, kuinka voimme aloittaa uuden vuoden tulevaisuuteen luottaen, uskoen parempaan huomiseen.

Espoon piispa Mikko Heikka on tänään rukoillut ja toivonut, että uuden vuoden alkaessa meistä jokainen miettisi omassa elämässään mahdollisuuksiaan lisätä turvallisuutta. Erityisesti lasten turvallisuutta. Erityisesti yksin jääneiden turvallisuutta. Jotta pelon ja sanattomuuden keskelle syntyisi tilaa keskustelulle, yhteiselle pohdinnalle, turvalliselle yhdessäololle. Meidän aikuisten vastuulla on lasten ja nuorten hyvinvointi ja heidän turvallisuutensa. Jotta he voisivat luottaa tulevaisuuteensa. Jotta me voisimme luottaa huomiseen.

Tänäänkin meitä rohkaistaan luottamaan siihen, että maailmamme pimeyteen on syttynyt valo. Kiitämme Jumalaa Vapahtajastamme Jeesuksesta. Hän on ainoa merkki, jonka me saamme. Jeesus lupasi fariseuksille Joonan merkin. Sillä hän viittasi itseensä. Niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää, oli Jeesus haudassa kolme päivää. Sitten hän nousi kuolleista. Voitti kuoleman. Kukisti pahan vallan.

Olemme juuri jouluna juhlineet häntä, että hän syntyi tähän pimeään maailmaan. Antaakseen meille valon. Näyttääkseen tien Jumalan luo. Valaistakseen meidän tiemme ja meidän elämämme.

Tuo valo on annettu myös meidän kannettavaksemme kuin soihtu. Jotta me levittäisimme sitä siellä, missä pimeys ja pahuus näyttävät saavan vallan. Kun aloitamme uutta vuotta, tarttukaamme tuohon soihtuun rohkeasti. Kun niin teemme, me saamme luottaa Joonan merkkiin. Jeesukseen. Hän ei jätä meitä kantamaan soihtua yksin. Hänen lupauksensa on lupaus, joka pitää vuodesta toiseen: "Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Tästä lupauksesta me kiitämme ja laulamme kiitosvirren 49.

Kommentit

Mimosa sanoi…
Näin on!! Tosi hyvä puhe. Siunattua tätä vuotta!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun