pimeä metsä.
puiden oksat mustina käsinä
hapuilevat taivasta.
tähtien peitto on liian kaukana.
turha on niihin kurkottaa.
mutta keskellä metsää loimuaa tuli.
nuotion valo on pehmeä, hellä.
sen äärelle on helppo istahtaa.
sen lämpö kulkee poluilla mukana.
sitä ei mikään vie enää pois.
puiden oksat mustina käsinä
hapuilevat taivasta.
tähtien peitto on liian kaukana.
turha on niihin kurkottaa.
mutta keskellä metsää loimuaa tuli.
nuotion valo on pehmeä, hellä.
sen äärelle on helppo istahtaa.
sen lämpö kulkee poluilla mukana.
sitä ei mikään vie enää pois.
Kommentit