lauantai 11. huhtikuuta 2009

hauta

kuoleman ja elämän erottaa toivottomuus.
toivon tuo verho, joka vedetään silmiemme edestä,
tietämättömyyden tieltä.

me annoimme toisillemme niin monia kasvoja,
etten tunnistanut sinua silmät kiinni.

arkun kansi jäi auki, juoksin ulos,
säikähdin, en vieläkään ole saanut lepoa.

kuinka jossain niin kylmässä voisi olla elämää?
kuinka kallion seinämästä voisi versoa?

Ei kommentteja: