eli puhe Hiljaisen viikon tiistain iltakirkossa 7.4.09 klo 18.
Ps. 69:2-5,7-10; 1. Kor. 1:18-19; Matt. 26:57-27:10.
Kuinka paljon armo maksaa?
Kolmekymmentä hopearahaa oli Jeesuksen hinta. Sen verran otti Juudas ystävänsä ja opettajansa kavaltamisesta. Hän tienasi ihan hyvin. Summa vastasi viinitarhan työntekijän kuukauden palkkaa. Sillä saattoi ostaa itselleen vasikan, pari lammasta ja vieläpä vastasyntyneen aasinvarsankin.
Mutta Juudas heitti verirahansa menemään. Hän tuli katumapäälle. Ehkä hän ei ollut odottanut, että lopputulos olisi niin raju. Että hänen kavalluksensa päätyisi Jeesuksen kuolemantuomioon.
Kun kuuntelimme tuota Matteuksen kertomusta, eikö tehnyt mieli mennä väliin ja keskeyttää väärien todistajien syytökset? Eikö tehnyt mieli kysyä Jeesukselta niin kuin Kaifas: Etkö lainkaan vastaa? Jeesus, miksi et vastaa perättömiin syytöksiin? Miksi et pelasta itseäsi, kun kerran olet syytön?
Meillä on oikeudentajua, kun ajattelemme näin. Syyttömän tuomitseminen on väärin, syylliselle tuomio kuuluu. Inhimillisinä, syvää sympatiaa tuntevina me haluamme Jeesuksen pois ylipappien käsistä. Ei häntä saa ottaa kiinni, ei häntä saa tuomita. Ei häntä saa surmata.
Mutta meissä on myös toinen ääni. Ääni, joka hiljaa ymmärtää ja hyväksyy sen, että syytön mies ottaa vaieten syyllisen viitan harteilleen. Se on meidän armonkaipuumme. Sillä, mitä jos Jeesus pelastaisi itsensä tuomiolta, mitä jos Jeesus välttäisi ristin?
Ei mitään.
Silloin ei olisi sovitusta. Ei lunastusta. Ei pelastusta. Silloin ei olisi anteeksiantoa. Ei armoa. Ei syyllisyyden sammuttavaa rakkautta.
Kolmellakymmenellä hopeadenaarilla emme voi ostaa armoa. Meillä ei ikinä ole sellaista omaisuutta, joka riittäisi armon hinnaksi. Armo on meille ilmainen. Ja silti sen hinta on kova maksaa. Armon hinta on oman syyllisyytemme tunnustaminen. Se, että minäkin olen syypää Jeesuksen kuolemaa. Jumalalle armo ei nimittäin ole ilmainen. Se maksoi hänelle hänen ainoan poikansa. Syyttömän hengen meidän syyllisyytemme tähden.
Jeesuksen ristintyö ylittää ymmärryksemme. Se ylittää oikeudentajumme. Rukoilkaamme tällä hiljaisella viikolla kuitenkin sitä, että ymmärtäisimme kääntyä juuri tuota ristiä kohti. Sen juurella on armon lähde pohjaton.
---
"Rakkauden, armon lähde
Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden,
niin kuin Jeesus kuollut on?"
(Virsi 80:1)
Ps. 69:2-5,7-10; 1. Kor. 1:18-19; Matt. 26:57-27:10.
Kuinka paljon armo maksaa?
Kolmekymmentä hopearahaa oli Jeesuksen hinta. Sen verran otti Juudas ystävänsä ja opettajansa kavaltamisesta. Hän tienasi ihan hyvin. Summa vastasi viinitarhan työntekijän kuukauden palkkaa. Sillä saattoi ostaa itselleen vasikan, pari lammasta ja vieläpä vastasyntyneen aasinvarsankin.
Mutta Juudas heitti verirahansa menemään. Hän tuli katumapäälle. Ehkä hän ei ollut odottanut, että lopputulos olisi niin raju. Että hänen kavalluksensa päätyisi Jeesuksen kuolemantuomioon.
Kun kuuntelimme tuota Matteuksen kertomusta, eikö tehnyt mieli mennä väliin ja keskeyttää väärien todistajien syytökset? Eikö tehnyt mieli kysyä Jeesukselta niin kuin Kaifas: Etkö lainkaan vastaa? Jeesus, miksi et vastaa perättömiin syytöksiin? Miksi et pelasta itseäsi, kun kerran olet syytön?
Meillä on oikeudentajua, kun ajattelemme näin. Syyttömän tuomitseminen on väärin, syylliselle tuomio kuuluu. Inhimillisinä, syvää sympatiaa tuntevina me haluamme Jeesuksen pois ylipappien käsistä. Ei häntä saa ottaa kiinni, ei häntä saa tuomita. Ei häntä saa surmata.
Mutta meissä on myös toinen ääni. Ääni, joka hiljaa ymmärtää ja hyväksyy sen, että syytön mies ottaa vaieten syyllisen viitan harteilleen. Se on meidän armonkaipuumme. Sillä, mitä jos Jeesus pelastaisi itsensä tuomiolta, mitä jos Jeesus välttäisi ristin?
Ei mitään.
Silloin ei olisi sovitusta. Ei lunastusta. Ei pelastusta. Silloin ei olisi anteeksiantoa. Ei armoa. Ei syyllisyyden sammuttavaa rakkautta.
Kolmellakymmenellä hopeadenaarilla emme voi ostaa armoa. Meillä ei ikinä ole sellaista omaisuutta, joka riittäisi armon hinnaksi. Armo on meille ilmainen. Ja silti sen hinta on kova maksaa. Armon hinta on oman syyllisyytemme tunnustaminen. Se, että minäkin olen syypää Jeesuksen kuolemaa. Jumalalle armo ei nimittäin ole ilmainen. Se maksoi hänelle hänen ainoan poikansa. Syyttömän hengen meidän syyllisyytemme tähden.
Jeesuksen ristintyö ylittää ymmärryksemme. Se ylittää oikeudentajumme. Rukoilkaamme tällä hiljaisella viikolla kuitenkin sitä, että ymmärtäisimme kääntyä juuri tuota ristiä kohti. Sen juurella on armon lähde pohjaton.
---
"Rakkauden, armon lähde
Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden,
niin kuin Jeesus kuollut on?"
(Virsi 80:1)
Kommentit