torstai 19. helmikuuta 2009

yksinhuoltajuus

varoitus: se, mitä aion aiheesta tässä kirjoittaa, on täysin subjektiivista eikä varmastikaan yhdy (enkä ota kantaa) siihen, mitä yksinhuoltajuus ruohonjuuritasolta on.

lauantaiaamuna jätän perheeni viikoksi. rouva jää huoltamaan lapsia yksin. sukulaisia sinkoilee tipottain apuun, mutta esimerkiksi vastuu nukkumaanlaitoista ja nukkumassapysymisistä on yksin hänen harteillaan. itselläni on kantamuksena ensimmäinen rippikouluryhmä.

en tarkoita, että rippikoulu olisi raskas. nuoret ovat reippaita ja sympaattisia. arvaan jo, että yhteisestä viikosta tulee mainio. sitä paitsi en ole vetäjänä yksin. marja jakaa vastuun ja kvartetillinen isoisia tukee työtä, jolla on tarkoitus. mutta omassa itsessäni olen vetämässä yksin. yksin huollan itseäni riparin läpi.

vielä yksi näkökulma: eilen sain istua kirkkovaltuuston kokouksessa. kirkon ulkomaanapu oli paikalla edustettuna ja rekrytoimassa uusia tukijoita. puhe sai minut nyökyttelemään aina siihen saakka, kun tuli puhe ugandalaisten lasten oloista. kua:n edustaja oli taannoin käynyt ugandassa ja toi terveisiä: nuorin yksinhuoltaja siellä oli seitsemänvuotias.

tässä asiassa vastuu ei ole kenenkään yksin. tässä tarvitaan yhteishuoltajuutta, joka pitää huolen siitä, että kenenkään tarvitsisi olla noin yksin.

1 kommentti:

W. kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.