tiistai 10. helmikuuta 2009

tukkoisena aamuna

perhe jätti. lähtivät kerhoon. minä jäin sänkyyn, nenä jäi valumaan flunssaa ja verta.

sain petri tammisen loppuun. suuri aamukahvi pysyy vakaana pehmeällä sängyllä, kun se on kaadettu kyllin suureen kuppiin. kupin ostin muistoksi häämatkalta. häämatka kaipaa minua, eiffel katselee seinältä iloisena, haikeana.

tamminen kertoi mitä onni on. tässä hetkessä elämistä. "tästä lähtien elän vain omaa elämääni." minä kuuntelen kerkko koskista ja unohdan, että olen jättänyt musiikin hetkieni komeroihin.

pää utuisenakin iloitsen nyt makuuhuoneen valkoisista verhoista, lasten vilkkaasta menosta, tiukalla budjetilla eteenpäin tarpomisesta. ulkoisesti ei kukaan voi tietää, miltä ihmisen elämä näyttää sisältä, puhuin lauantain siunauksessa. minun nuhastani ei onnea pilkistele, vaikka siellä se majailee.

1 kommentti:

Elina Koivisto kirjoitti...

Ei ihme, että häämatka kaipaa sinua. Tuo kuva Eiffelistä on NIIN valloittava. Minua alkaa hymyilyttää, joka kerta, kun näen sen :). Paranemista ja siunausta!