lauantai 14. helmikuuta 2009

onni ja sen sirpaleet

1) vihin tänään ensimmäisen kerran aviooon. tuore aviopari ei taida asian tätä laitaa tietää, mutta jos olette lukuyhteydessä: kyllä, näin on, mutta pääsittehän naimisiin! vihkiminen oli onnen äärellä olemista. tuntui kiitolliselta ja tärkeältä. häät on iloinen juhla, josta riittää iloa myös sitä työkseen tekevälle. joka tapauksessa, juhla kruunasi toimituspäivän, johon kuului lisäksi kaksi hautaan siunaamista muistotilaisuuksineen.

2) sain koneen kuntoon. ostimme pöytätietokoneen reilut kolme vuotta sitten. kun hankin kannettavan, toinen jäi vähälle käytölle ja kun modeemi hajosi, oli verkkoelämämme yksin läppärin varassa. kun kuukausien jälkeen koetin avata vanhaa konetta, se asettui vastarintaan ja taivutteli minut luopumaan yrityksestä.

(koneen kovalevyllä on valtaosa taloutemme valokuvista. kehittämättöminä.)

puhaltelin tänään sisältä pölyjä ja aikani käynnisteltyäni uudelleen sain laitteen käyntiin. suoritin järjestelmän korjauksen ja nyt peli pyörii oikein joviaaliksi. kuvatkin näkyvät ihan eri valossa, nostalgian valossa. se on onni.

-3) rikoin lasin. intouduin järjestelemään astioita ja tyhjentämään sekä astianpesukonetta että tiskikaappia. valmistujaislahjaksi hankkimani iittalan senta punaviinilasit olivat käsinpestyinä ylähyllyllä. päätin siirtää ne omalle hyllylleen astiakaappiin. ote lipesi ja yksi putosi, iskeytyi lattiaan ja pirstoutui pieniksi, siroiksi sirpaleiksi. onnen tunteet hajosivat siinä.

1 kommentti:

pikkupappi kirjoitti...

Avioliittoon vihkiminen lienee yksi riemukkaimpia papin työtehtävistä. Ehkä ihan hyvä, ettei omia "ekoja kertojaan" mainosta etukäteen, asianomaisilla riittää varmaan jännitystä muutenkin :