sunnuntai 25. tammikuuta 2009

krääsää 2

tein ekskursion kellariin. teen niitä useimmiten varsin vastentahtoisesti. häkkivarasto on niin täynnä, että sieltä oikean laatikon löytämiseen pitää purkaa puolet ulos. ahdasta tulee. ahdistaa.

kellarista kannoin ylös viisi laatikollista lasten vaatteita. rouva tarkastaa niitä läpi ja päivittää vaatekaappia. osa pienistä menee ystävättären vauvalle. kannustin pakkaamaan vaikka kokonaisen banaanilaatikon.

purkaessani puolia ulos siirtelin myös laatikoita, jotka on merkitty "kirppiskamoiksi". krääsän yksi hyvä ominaisuus on kierrätettävyys. helsingissä innostuin valtterin "tv:stä tuttu" kirppikselle 4-5 kertaa. käteen jäi muutama sata euroa ja laatikoittain tyhjää varastotilaa (jota ei kumma kyllä silmin näkynyt). ennen muuttoa tarve päästä turhasta eroon kasvoi epätoivoiseksi ja kannoin tavaraa myös roskikseen ja kierrätysasemalle. nyt tekisi mieli taas kirppikselle. ehkä keväällä ajelisi vallilaan ja viettäisi päivän entisessä elämässä.

krääsän toinen hyvä puoli on nostalginen. olen säilönyt ahtaassa varastossa vuosikausia yhtä ja samaa laatikkoa, jonka osuvassa maalarinteipissä lukee "villen rojuja". se sisältää pikkutavaroita, kirjeitä, kortteja, kaikenlaisia muistoja ajalta ennen helsinkiäkin. nuoruuden tavaroita. muistoja amerikan vuodelta, kuten megan stevensin maalauksen. krääsällä on arvonsa, jos se pysyy poissa jaloista ja jokapäiväisestä näkemisestä.

3 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Krääsän määrä on kyllä lapsiperheessä aivan uskomaton. Muuttaessamme Järvenpäähän kierrätimme kaveriperheille kaiken mahdollisne, jota emme enää tarvinneet. Vauvan- ja lastenvaatteita sekä muuta tillbehöriä kertyi todella monta, muistaakseni 5, isoa mustaa jätesäkillistä. Senkin jälkeen olemme aina siirtäneet pieneksi menneitä vaatteita kaveriperheille.

Nykyajan lasten lelujen määrä on ihan posketon. Niitä on oikeasti joka paikka täynnä, vaikka yritämme tehdä kaikkemme vastustaaksemme turhaa krääsää. Lapsetkin ovat oppineet, että eivät saa McDonaldsin leluja, koska pienet kiinalaiset ovat niitä joutuneet tekemään...Lievää aivopesua! Hesburgerissakin valitsimme kauan lasten puolesa jälkiruoaksi jätskin lelun sijaan. Nyt se ei enää onnistu, mutta emme enää käykään siellä kuin tosi harvoin. Tyypillistä oli se, että lapset alkavat kinuamaan Heselle pääsyä jonkun uuden lelun vuoksi, jonka kaverit ovat saaneet. Sairasta! Eikö ravintolat ole syömistä varten?

"Se toinen vm -81" kirjoitti...

Blogiasi on mukava lueskella, kun tänne kerran eksyin vihjeen perusteella :)

Marja-Leena kirjoitti...

Krääsälläkin on arvonsa. Siinä vaiheessa, kun jotain niistä oikeasti tarvitaan ja sitten joskus silläkin voi olla jopa muistoarvoa. Siksi kannattaa aina valikoitu määrä tuosta krääsästä pitää tallessa, vaikka lapsille tai lapsenlapsille...