maanantai 17. marraskuuta 2008

ruokalevolta

vetäydyin toviksi yksinäisyyteen suljetun oven taakse makuuhuoneeseen, korkealle jenkkisängyllemme. otin oikeuden omiin käsiini ja sen seuraksi läppärin. koti-isiaamu työviikonlopun ja nuorten leirin jälkeen oli niin rankka kokemus.

leiri oli ensimmäinen todellinen tutustumisen paikka omiin nuoriin. sosiologisesti (tms.) viikonloppuleiri osoittaa tyyppiesimerkkinä, kuinka luonne ja persoona astuvat esiin, kun ihminen laitetaan aitoon vuorovaikutustilanteeseen. avautuminen on täysin eri luokkaa kuin keskiviikkoillan isoskoulutuksessa, jossa ryhmissä keskustellaan annetusta aiheesta. muun muassa tämän johdosta leiri oli hyvä ja antoisa juttu. toinen syy oli luonnollisesti nuorten joukko, joka oli edukseen. jos se voi muuta ollakaan. hienoja nuoria. mukavaa työtä.

juoksemisesta sitten. neljä viikkoa 300 kilometrin haastetta jäljellä ja kilometrejä 109. se tekee 29 per viikko. se on mahdollista. olen saanut hyvän vaihteen päälle, pari yli kympin lenkkiä, yksi viidentoista saatu aikaan. kuutta seitsemää kilometriä pidän peruslenkkinä. jännittää vain se, miten käy kun (=jos) saapuvat lumi ja jää. täytyykö siirtyä sisätiloihin matolle juoksemaan?

muutenkin menee aivan hyvin. lapset kasvavat ja ovat elävä kalenteri, joka näyttää miten nopeasti viikot ja kuukaudet kuluvat. tuntuu siltä, että täällä on ruvettu viihtymään. kotiakin on sentään saatu laitettua.

mutta nyt koti-isi nouskoon.

Ei kommentteja: