villen blogi

nimimerkki mm oli eksynyt näille sivuille ja lukenut konfirmaatiopuheeni, tarttunut ajatukseen rippikoulusta kaksoispisteenä ja soveltanut ajatusta elämään. niin teen nyt minäkin: matkamme on saapunut virtain vaskivedelle, maaseudun rauhaan. kun iltasella kärryttelin sohvia uneen, puunrunkojen väleistä välkehtivä järvi teki vaikutuksen. ymmärsin, että elämässä on pysähdyttävä nähdäkseen ja tartuttava hetkeen nauttiakseen. aivan liikaa stressaan ja murehdin asioista, joiden aika ei vielä ole. tällainen turha huolehtiminen vie ilon niiltä asioilta, joiden aika on. jokainen päivä on pysähdys matkalla. päivä kerrallaan tapahtuva elämä on tavoittelemisen arvoista, arvokasta, arvaamatontakin. tällä lomalla olen maistanut murusia siitä. se, että olen pystynyt olemaan täysillä läsnä perheen kanssa, on antanut paljon, myös voimia jaksaa niitä hetkiä, joissa olen perheestä erossa. molemmista on kasvanut jo niiiin isoja. elia kiipeili tänä aamuna isompien poikien perässä suurilla kivillä. ihaste

klo 15.06: aamu alkoi myöhemmin kuin kotona. puolikahdeksalta. maksettu aamiainen syötiin kertakäyttöastioista ja ylihintaan. aamuun ehti mahtua lisäksi yksi kierros polkuauton työntämistä, kotvanen pomppulinnassa ja mustikanpoimintaa niin kauan, että housut kastuivat (täällä on liikaa mielenkiintoisia asioita, että elia viitsisi ilmoittaa tarpeestaan potalle) ennen kuin pojat lähtivät markettiin. ostimme niin, että reissun hinta kohosi hotelliloman tasolle. uusia perunoita ja niille kattila, vaippoja ja muita vauvanvälineitä, omat aamiaistarpeet, jne, jne. nooh. poikanen lähti unille, minä tyttösen kera pois alta. utelimme joutsenveneiden vuokrasta ja pelasimme minigolfia. tuloksena yksi hole-in-one ja yksi 25 lyönnin reikä. radan jälkeen köllöttelimme varjossa nurmikolla. nyt keittelen kahvia ja vietän omaa tovia. kaiken keskellä iloitsen tästä lomasta. irtiotto toimii siitäkin huolimatta, ettei sellaista suunniteltu. iloitsen lapsista, joiden touhuja on aikaa katsella. seuraavaksi k

istun mökkimme terassilla vaasan keskustan leirintäalueella ihmetellen luonnon läsnäoloa. juuri kipitti ohitseni siili. lokit lentelevät (luultavasti ruoan toivossa) aivan liki. terassin kulmalla, kuten jokaisen puun juurella täällä, on muurahaispesä. sitä jaksoi pieni herra tikkanen tuijottaa pitkään ja monta kertaa. ja hyttysiä on. ei niistä sen enempää. luonnon helmassa (ja satojen muiden matkailijoiden keskellä!) tulee vahvasti sellainen tunne, että kun saisi lapsensa pitää ötököiden lähellä. maalla ja edelleen metsässä on paljon plussaa. miinustakin on. kysymys on siitä kummalle puolelle summa jää. tänä iltana katson maaseudun suuntaan. asumiseen liittyen olemme tänne tulleetkin. keskiviikkona, näin ohjelmoimme, menemme asuntomessuille. talofirman olemme jo lukinneet. tuskin meillä on varaa sitä vaihtaa. silmäilemisen ilosta messuille menemme. imemään esteetiikan eetteriä, jotta huumaannumme kuin yöperhoset, lapsena haavitetut. syreenipuskasta, maalla tietenkin.

1. Tim. 6:11b-12 Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen. Paikoillanne, valmiit, hep! Uskon jalo kilpailu alkakoon! Rippikoulu ei ole piste, vaan kaksoispiste. Yhteinen viikkomme Nuottakodossa oli mielestäni varsin hauska, lupsakka, vauhdikas, äänekäskin tapa tutustua siihen, mistä kristillisessä uskossa on kyse. Rippikouluhan on kasteopetusta. Päivien sisään mahtui työskentelyn lisäksi paljon leikkejä, laulua, laululeikkejä, lentopalloa, olympialajeja, RUOKAA, uimista, sateella rinnettä alas kierimistä, pingistä, kämppätarkastuksia, ja paljon muuta. Kun viimeinen ilta ja iltahartaus koitti, koitti myös kyynelten aika. Oli haikeaa lähteä ja jättää taakse kaikki tuo mukava yhteinen hauskuus. Mutta matka on vielä kesken. Rippikoulu ei ole piste. Usk

minä muistan sinut aina, kun itken kyyneleen. sinun hymyilevät kasvosi aina kätken sydämeen. minä muistan kynttilöiden liekit, jotka syttyivät. niitä katson jälleen ikävöiden, ne vielä näkyvät. yhdessä ihmetellä sain kanssasi elämää. nyt täytyy minun mennä ennen pimeää. Kristus on lähellä, hän vierellemme jää ja meidät kerran vielä rakkaudessaan yhdistää. --- f e am am e am e am e am f e --- nuottakoto v:lle 24.7.08

valvon. sain juuri täytettyä yhdeksän kappaletta oppimispäiväkirjoja. vetäjänaiset sanoivat, että nuku aamu. tule lounaalle. siispä iloitsen. leirin puoliväli on taittunut. alku oli jossain mielessä haastava, jossain mielessä helppo. ryhmä on niin innokas omien ääniensä kanssa, että siinä on vetäjän diplomatia testissä. huutokisaan ei pidä ryhtyä, huutamista ei korvilla jaksa. into on kuitenkin arvokasta. tänään nuotioillassa laulu soi katkeamattomana, naurusuin paistettiin lettuja. oli hyvä meininki. päivän työskentelyissä sai sen sijaan sanoa kovasti olkaa hiljaa! isyys kuiskasi silloin heti: se on heidän itsensä parhaaksi. komennan koska välitän. kumpikin on ohjaajan työ. pidän nuorista. se on tämän leirin opetus. kaikista haasteista huolimatta hedelmät kypsyvät. ja se hetki on korvaamaton, kun ensimmäisen kerran saa sadosta maistaa.

istuskelen vielä leudossa kesäyössä. langattomalla netillä on myös hyvät puolensa. muut nukkuvat. kaksi mummia sekä toisen perhe on kylässä. pitkän päivän päätteeksi ulkoilma hyväilee. sain kutsun työhaastetteluun, johon lähden avoimin mielin. ilman paineita. olen laskenut itseni suurempiin käsiin, sellaisiin jotka jaksavat minut kantaa huolineni kaikkineni. kyllä minua paikka odottaa. minulle on laumani. ajatus lohduttaa ja hirvittää. elämänmakuinen, mehevä ajatus. huomenna jatkuu ripari. toinen kaupunkipäivä. ryhmä oli särmikäs. paljon energiaa, rauhattomuutta, reippautta. potentiaalia. on mukavaa lähteä taas leirille. ihmettelemään yhdessä. opettelemaan luottamusta. kahden viikon kuluttua olemmekin lomareissulla vaasassa. sitä voi jo odottaa. lisäksi näinä päivinä on minulle antanut puhtia terapeuttisesta vaelluksesta haaveilu. kesän päätteeksi on nollattava taulu ja aloitettava uusi laulu. iloitsen ajatuksestakin. nyt hyvää yötä. jeesus myötä.

kaikki huomenna valtterin kirppikselle! pöydästä nro 870 lähtee halvalla, ja kavereille kahvia!

aamulla kaikki nukkuivat pitkään. sohvi nukkui päiväunetkin ylimittaisina. niin että hän lähti jo yöunille, vailla toisia päiväunia. elia puolestaan nukahti kauppareissulla pyörän kyytiin. isikin sai torkahdettua iltapäivällä. se nukkumisesta. perhekuntamme teki neljän kilometrin matkan ja poikkesi espooseen, herättäjäjuhlille. neitsytmatka kesäjuhlille oli onnistunut, vaikkakin odotettu sanankuulo jäi vähäiseksi. söimme makkarat, ostimme tarjouskirjoja ja törmäsimme tuttuihin. ihan hauskaa. illan uutinen on kuitenkin se, että elia laittoi järjestyksen uusiksi. siis istumajärjestyksen. sohville haettiin kellarista istuinpehmuste, mikä merkitsee vallan vaihtumista syöttötuolissa. elia otti minun paikkani. äiti sai pitää omansa. isi sai sekä elian määräämän että haluamansa ikkunapaikan. sain siis kaksi paikkaa, mikä nauratti sekä minua että poikaa. ihan hauskaa.

niin kuin paimen lampaitaan, herra lapsiaan rakastaa ja ohjaa matkalla kun on lapsi eksynyt, uupunut, väsynyt, herra jaksaa kantaa olallaan. hän kantaa huolet ja muun, myös ristinpuun. hän tuntee mut ja mun vaivani. kun kuolen, elän, lähellä on hän, joka puolestani kuollut on. hyvä paimen tuntee mut. hän on antanut elämän ja turvan ihanan. niin kuin paimen lampaitaan, herra lapsiaan rakastaa ja ohjaa matkalla. hän kantaa huolet ja muun, myös ristinpuun. hän tuntee mut ja mun vaivani. kun kuolen, elän, lähellä on hän, joka puolestani kuollut on. kun on lapsi eksynyt, uupunut, väsynyt, herra jaksaa kantaa olallaan. --- verse: em hm c g em hm em chorus: g c em hm em hm em --- nuottakoto 2:lle 2.7.2008

näin se on, että sanat ovat olleet hukuksissa. kun elia niitä alkoi löytämään, itse vaikenin. nyt poika puhuu jo upeasti lukuisia sanoja. itse toista leiriä vetäessä olen joutunut kaivelemaan sanoja, joilla puhua Jumalasta. ja yhä selvempää on se, etteivät ne riitä. mutta niillä on tultava toimeen. vaikka riittämättömyys uuvuttaakin. muutenkin uupumus on käsillä. jos joku kirkkoherra lukee tämän, kerrottakoon, että todella toivon saavani töitä, mutta yhtä kovasti toivon, etten ihan heti kesän jälkeen. tauko olisi näet paikallaan. eli järjestettäköön asiat siten, että syyskuu on lepokuu. nollauksen paikka. sitten jaksan jälleen. ahdistus, jota työnhausta olen potenut, on kumma kyllä täällä leirillä hellittänyt. sama ajatus toistuu joka päivä: asiat järjestyvät. sinä tiedät mitä tarvitsen. varjele minut huolehtimasta. kaikki menee parhain päin. minulle on paikka jossain. aamen.