Siirry pääsisältöön

reflektointia

tästä keväästä puhuminen graduhelvettinä on lopulta melko perusteltua. se ei ole ollut elämäni kevät. sen sijaan se on ollut joka päivä uudelleen väsymisen ja kuolemisen ontto kevät. helvetissä ei ole rakkautta. se on jatkuvia vaatimuksia ilman armahdusta. helvetti on armoton. se on kontaktiton. helvetissä ollaan totaalisen yksin. rinnalla ei ole elämän antaja eikä elämän jakaja.

graduntekoni oli suorittamista ilman armoa. siinä kärsivät ihmissuhteeni, henkinen jaksamiseni ja olemisen mieli ja halu. kumma kyllä, vaikka pelkäsin itseni soimaamista ja katumusmieltä, oi, miksi? -kysymyksiä ei ole noussut. minulle on todella ihan sama, mitä latinaksi siitä lausutaan. tämän tein käänteisesti elämää varten. tein sen, jotta en elämää kokonaan hukkaisi ja helvettiini uppoisi.

asiasta toiseen. nyt, kun olen työnhaun aloittanut, olen herännyt minustako tähän -pelkoihin. minustako papiksi? minustako paimenen työtä tekemään? vaikka publiikki kesäkuussa koittaa, ei se minusta valmista saa. tämä ottelu kestää loppuun asti ja päättyy ratkaisemattomaan. ehkä on hyvä niin, mutta tämän varpailla olevan askeleen ottamisen epävarmuus tekee menosta hiipimistä ja sipsuttelua. ehkä on hyvä niinkin.

lopuksi lapsiraportti. molemmat ovat flunssaisia, mutta jaksavat silti nauttia elämästä siemauksin, toisin kuin isänsä. sohvi liikkuu vatsallaan jo ympyrää muutaman asteen kerrallaan. hänestä on tullut nopeasti jo iso vauva. hymyilevä tyttö. tyttäreni. elia puolestaan koettelee sekä hermojen että ilon rajoja. toisaalta hän osaa jo vaikka mitä, mikä ihmetyttää ja ihastuttaa. esimerkiksi mielikuvitusasioiden kerääminen lattialta koriin. tai kukkien kerääminen ja vieminen äidille. toisaalta, tuo tutkiskelu ja maailman avartuminen tekee kipeää. poika on esimerkiksi löytänyt huoneestaan tuuletusikkunan. eilen hän työnsi kymmenkunta kirjaansa siitä ulos. toisesta kerroksesta on kyllin pitkä pudotus saada minut hermostumaan. mutta se on kaikki isyyden autuutta ja kasvatuksen riemua. kolikon kääntöpuoli on tietysti otettava lukuun.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tähti antaa tehtävän

Saarna loppiaisena 6.1.2026 Jes. 49:5-7; Kol. 1:24-27; Matt. 2:12 Rakkaat ystävät. Niin kuin tietäjät, mekin olemme matkalla. Omassa elämässämme, mielessämme, kristittyinä, suhteessa itseemme, toisiimme ja Jumalaan. Loppiaisena olemme joulun lopussa mutta samaan aikaan uuden vuoden alussa. Me kuljemme Betlehemiin katsomaan joulun lasta, me lähdemme liikkeelle, me saavumme yhteen, me palaamme samaa tai toista tietä takaisin kotiin.   Vuoden alussa saattaa olla monenlaisia suunnitelmia, lupauksia, aikeita, tavoitteita. Elämän taipaleella, työssä, harrastuksissa, myös kristittynä, myös yhteisönä. Mikä ikinä se oman elämän suunnitelma tai tavoite onkin, rohkenen näin loppiaisena ehdottaa, entä jos kulkisimme niitä kohti tietäjien tavoin, seuraten Jeesusta, tai seuraten merkkejä siitä, mistä Jeesus löytyy. Tietäjillä oli suunnitelma. Suunnitelmalla oli suunta. Suuntana oli vastasyntynyt kuningas, jonka he tahtoivat ottaa vastaan. He kulkivat matkan päästäkseen päämäärään. Oli tehtä...

Poissaoleva Jumala

Saarna Orimattilassa 29.3.2009 5. paastonajan sunnuntai Kärsimyksen sunnuntai Ps. 43: 1 + 2–5; Jes. 29: 13–16; 1. Piet. 2: 4–10; Mark. 12:1-12. Saarna Olen lenkillä, kun paikallisliikenteen bussi kurvaa pysäkille. Hölkkään bussin ohitse ja silloin se osuu silmiini. Bussin kyljessä on monimetrinen mainostarra. Se julistaa: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Hätkähdän, kompastun ja kaadun. Sitten onneksi herään ajatuksistani ja palaan tähän todellisuuteen. Bussikampanja ei siis ole ulottunut vielä Orimattilaan eikä Lahteenkaan. Mutta suuremmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Tampereella, bussimainoksia ollaan kesäksi liimailemassa joukkoliikenteeseen. Kyseessä on brittiläislähtöinen uskonnonvastainen kampanja, jolla ateistit ja vapaa-ajattelijat haluavat äänensä kuuluville. Heidän viestinsä tai tunnuslauseensa siis on: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Tunnuslause vaikuttaa tehokkaalta: ei...

"Joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu"

Saarna 19.6.2011 Pyhän Kolminaisuuden päivä Konfirmaatiomessu Viro 9951 Joh. 15:1-10 Kaksi päällimmäisintä muistoa riparista. Ensimmäinen viimeiseltä illalta Virossa. Istumme ringissä hämärässä yläkerrassa. Jokaisella on kädessään tuohus, rukouskynttilä. Yksi kerrallaan, vuorotellen tuohukset syttyvät. Liekki leviää. Valo kasvaa. On hyvä istua yhdessä. Jokainen saa sanoa, miltä tuntuu. Tuntuu, että huoneessa on rakkautta. Toinen muisto. Paluumatkamme lopulta. Linja-auto jaksaa vielä viimeiset kilometrit. Linja-autossa soi laulu. Lauletaan yhdessä riparilauluja. On hyvä istua kyydissä. Laulu menee sydämeen. Tuntuu, että bussissa on rakkautta. Yhdessä lauletaan sun salaisista haaveistas, joissa "joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu." Prinsessa Alice rakasti niin että sattui. Alice eli 1800-luvun Englannissa ja oli Englannin kuningatar Victorian tytär. Tarina kertoo, kuinka prinsessa Alicen lapsi oli sairastunut kurkkumätään. Lääkärit varoittivat ankarasti, ettei lasta s...