aamulla sain nukkua tovin lapsia pidempään. kiirettä ei ollut. puuhasin katraan kera rauhassa. mielenrauha säilyi, kun äiti sai tuutia. söimme lounaan ja sitten kirjastolle. väänsin ansioluetteloa ja kirjoitin suitsukkeesta. kotona ehdin vain piipahtaa. bailasimme naapurin lasten kemuissa, kakku oli hyvää. söin liikaa makeaa kesken paaston. kotona hypistelimme elian kanssa kolikoita kansioon. olo oli levollinen, huomenna on vapaapäivä. lasissa on viime vuoden viiniä. televisiossa james bond, jota en katso. aamulla aie poikien kesken kirppikselle. neljä vuotta sitten olin viimeistä iltaa sinkkuna. ihmeellistä.
Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa
Kommentit