heräsin kuudelta. tuuditin esikoisen jatkamaan uniaan. vein auton huoltoon. kauhulla ryhdyin odottamaan laskua. taiteilin jäisiä katuja junaan. join latten. luin ja luin dispositiota. päätin palata gradun alkuaskelille. ottaa ensimmäisen kysymyksen mukaan. istuin päätteelle. se jumittaa hartiat ja piinaa päätä. vastasin taloedustajalle. yhä pyysin hintatietoja. realismi hiipii unelmiin. mitä sitä isommassa asuisi, kun mahtuu vähemmän isoonkin. seuraavaksi painan hiirellä klik.
Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa
Kommentit