Siirry pääsisältöön

pullon henki

lienen väsähtänyt blogin sanoittamiseen. joulukuu joi minut tyhjäksi juhlineen, ohjelmineen. ristiäiset, valmistujaiset, joulu, välipäivät. ja joka kerta vieraita yötä.

pulloista on ollut muuten riesaa ja riemua. viini-lehti suositteli kinkun seuraksi italialaista primitivo salento diversoa. kuuden ja puolen euron viiniksi se oli varsin miellyttävä tapaus. joimme sitä anopin ja miehensä kera aattona. jonain toisena päivänä testasin argentiinalaista tanguero tempranillo bonardaa. senkin oli lehti, jonka vaimo minulle ystävällisesti tilasti ikäänkuin lahjaksi viime joulun, tosin vasta nyt marraskuussa, pisteyttänyt löydöksi, mutta itse en siitä innostunut. äitini osti minulle puolestaan summassa/myyjän vinkistä em. lehden vähille pisteille jättämän australialaisen yellow tailin. ilokseni (en ole vielä maistanut mieleistäni aussia eikä syrahkaan ole rypäleenä ollut suosikkini) pidin siitä, kun eilen hyvästelimme vaimon kanssa vanhaa vuotta. (oli muutenkin luksusta viettää kahdenkeskistä aikaa. tulivat mieleen ihan seurustelun alkuajat.)

pullon kirous on ollut elian hillitön innostus tyhjiä (ei niinkään viini-, vaan kivennäisvesi-) pulloja kohtaan. niitä on palautettu yhdessä ja pieni pullomies on saanut itse sujauttaa pullon automaattiin ja lopuksi painaa kuitin ulos. lopulta tämä harrastus alkoi kuitenkin häiritä jokapäiväistä elämäämme. jostain syystä (vieraiden antamasta huomiosta humaltuneena tai flunssan uusiutumisesta, tiedä häntä) hän alkoi herätä aamuviideltä säntäämällä suinpäin tarkistamaan onko jääkaapissa tai tiskipöydällä pulloja jäljellä. jos ei ollut, alkoi huuto ja puuska.

useimpina öinä sain hänet takaisin petiin.

yhteenveto:
1) on ollut ihanaa maistella joulun aikana useita viinejä.
2) kivennäisvettä ei ole ostettu moneen päivään, mikä on aiheuttanut vieroitusoireita.
3) pullot pidetään tästä lähtien piilossa.

lopuksi: henki palanee tähän isompaan pullomieheen vuoden 2008 alettua. lykkäsimme mummolareissua (se tästä olisikin puuttunut!) tuonnemmaksi ja aloitamme uuden vuoden iisisti. tänään teen viimeisen työvuoron pariin kuukauteen. maanantaina ryhdyn graduntekijäksi. loppuviikon asetumme. muistelemme, mitä joulun rauha oikeastaan tarkoittaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tähti antaa tehtävän

Saarna loppiaisena 6.1.2026 Jes. 49:5-7; Kol. 1:24-27; Matt. 2:12 Rakkaat ystävät. Niin kuin tietäjät, mekin olemme matkalla. Omassa elämässämme, mielessämme, kristittyinä, suhteessa itseemme, toisiimme ja Jumalaan. Loppiaisena olemme joulun lopussa mutta samaan aikaan uuden vuoden alussa. Me kuljemme Betlehemiin katsomaan joulun lasta, me lähdemme liikkeelle, me saavumme yhteen, me palaamme samaa tai toista tietä takaisin kotiin.   Vuoden alussa saattaa olla monenlaisia suunnitelmia, lupauksia, aikeita, tavoitteita. Elämän taipaleella, työssä, harrastuksissa, myös kristittynä, myös yhteisönä. Mikä ikinä se oman elämän suunnitelma tai tavoite onkin, rohkenen näin loppiaisena ehdottaa, entä jos kulkisimme niitä kohti tietäjien tavoin, seuraten Jeesusta, tai seuraten merkkejä siitä, mistä Jeesus löytyy. Tietäjillä oli suunnitelma. Suunnitelmalla oli suunta. Suuntana oli vastasyntynyt kuningas, jonka he tahtoivat ottaa vastaan. He kulkivat matkan päästäkseen päämäärään. Oli tehtä...

Poissaoleva Jumala

Saarna Orimattilassa 29.3.2009 5. paastonajan sunnuntai Kärsimyksen sunnuntai Ps. 43: 1 + 2–5; Jes. 29: 13–16; 1. Piet. 2: 4–10; Mark. 12:1-12. Saarna Olen lenkillä, kun paikallisliikenteen bussi kurvaa pysäkille. Hölkkään bussin ohitse ja silloin se osuu silmiini. Bussin kyljessä on monimetrinen mainostarra. Se julistaa: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Hätkähdän, kompastun ja kaadun. Sitten onneksi herään ajatuksistani ja palaan tähän todellisuuteen. Bussikampanja ei siis ole ulottunut vielä Orimattilaan eikä Lahteenkaan. Mutta suuremmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Tampereella, bussimainoksia ollaan kesäksi liimailemassa joukkoliikenteeseen. Kyseessä on brittiläislähtöinen uskonnonvastainen kampanja, jolla ateistit ja vapaa-ajattelijat haluavat äänensä kuuluville. Heidän viestinsä tai tunnuslauseensa siis on: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Tunnuslause vaikuttaa tehokkaalta: ei...

"Joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu"

Saarna 19.6.2011 Pyhän Kolminaisuuden päivä Konfirmaatiomessu Viro 9951 Joh. 15:1-10 Kaksi päällimmäisintä muistoa riparista. Ensimmäinen viimeiseltä illalta Virossa. Istumme ringissä hämärässä yläkerrassa. Jokaisella on kädessään tuohus, rukouskynttilä. Yksi kerrallaan, vuorotellen tuohukset syttyvät. Liekki leviää. Valo kasvaa. On hyvä istua yhdessä. Jokainen saa sanoa, miltä tuntuu. Tuntuu, että huoneessa on rakkautta. Toinen muisto. Paluumatkamme lopulta. Linja-auto jaksaa vielä viimeiset kilometrit. Linja-autossa soi laulu. Lauletaan yhdessä riparilauluja. On hyvä istua kyydissä. Laulu menee sydämeen. Tuntuu, että bussissa on rakkautta. Yhdessä lauletaan sun salaisista haaveistas, joissa "joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu." Prinsessa Alice rakasti niin että sattui. Alice eli 1800-luvun Englannissa ja oli Englannin kuningatar Victorian tytär. Tarina kertoo, kuinka prinsessa Alicen lapsi oli sairastunut kurkkumätään. Lääkärit varoittivat ankarasti, ettei lasta s...