Siirry pääsisältöön

GFS-534

olemme ostaneet auton!

heräilimme aamulla rauhassa ja valmistauduimme tähän suureen päivään. lähdimme kymmenen kieppeillä koeajamaan yksilöä, jonka kanssa automme kilpaili vielä viime metreille asti. se karsiutui sisustuksessa asuneen koiran hajun ja karvojen tähden. kun toinen silmäilemämme tarjousajokki puolestaan tuntui voittaneeseen nähden ahtaammalta (eikä se säväyttänyt rouvaa), päättyi projektimme puoliviideltä, jolloin veimme myyjällemme käsirahan tiskiin.

olo tästä kaikesta on edelleen jännittynyt. on jännittävää olla autonomistaja. on pelottavaa, mitä auto tulee meille maksamaan. on kuitenkin vapauttavaa ajatella, että reilun kuukauden kestänyt autojen kyttäys on kantanut hedelmän, josta saamme (toivon mukaan!!) nauttia pitkään ja ilolla.

ajaessamme kotiin (emme kuitenkaan autollamme, vaan mummin ~, sillä omamme jäi huoltoon viimeistä silausta odottamaan; saamme sen huomenna noutaa) tarkkailin kuitenkin edelleen, millaisia malleja ruuhkassa ajeli. vaimo kehotti lopettamaan autojen sillä silmällä katselun. mutta minä vastasin: kuinka voisin? siitä on tullut kuin refleksi. ja sitä paitsi, nyt kun olen elämäni ensimmäistä kertaa jollain tasolla kiinnostunut autoista, miksi yrittäisin vieroittua? auto ei ole kuin oikea nainen, jonka löydettyään ei tulisi mieleenkään vilkuilla toisia.

huomenna saamme pösömme (peugeot 307 xr 1.6 wagon) pihaan. teemme perheenä ensiajelun ja katselemme sitä ikkunasta. sitten minulla on auto. ja viideksi vuodeksi velkaa.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Oijoi onneksi olkoon auton johdosta! Loistava vapaus.

Se kuulostaa pieneltä asialta mutta nyt jos muistelee aikaa kun ei ollut autoa, ei oikein voi kuvitella miten on selvinnyt. Niin moni asia helpottuu. Me on varmaan säästetty puolet auton hinnasta pelkästään sillä ettei tarvi käyttää lähikauppaa ostoksiin, vaan voi hurauttaa läheiseen über-markettiin.


Onneksi olkoon!


--kristian
Anonyymi sanoi…
Hei, onnea mahtavasta autosta, näyttää todella pätevältä. Terkuin yksi gradua vääntävä kotiäippä:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun