olen nyt saanut olla elian kanssa kotona tämän puoli kuuta. viisi päivää koti-isinä, sitten kaksi suntiona. sitten taas kotona ja nyt kirkolla. väsymystä säilön soluihin, mikä ei ole lainkaan viisasta. viisas menisi iltaisin aikaisemmin nukkumaan ja ottaisi päiväunia pojan kanssa yhtaikaa. vaan isin tahto on kova ja pää jukurin. kun oma aika on kortilla, on sitä väsättävä - ja väsyttävä - itse lisää.
mutta: koti-isin arki on kermakakkua. aamulla keitämme yhdessä kahvit. siinä yhdistyvät pienen pojan mielessä tuttu rutiini ja kojeen jännittävä porina. hän saa itse ottaa suodatinpussin rasiasta ja isi mittaa purut: yksi, kaksi, kolme, neljä. (kaikessa kasvatuksen kautta.)
ai niin. pitkään elia sairasti nuhaa. kuumettakin oli. lopulta saatiin diagnoosi: korvatulehdus. eivät siis vain kovat pakkaset pitäneet meitä sisätiloissa. nyt olemme päässeet jälleen pulkan selkään. tänään kiersimme urheilukentän. kentällä traktori siirsi lunta ja murisi.
kermaa ja vaahtoa on kölliä. sieppaan välillä pojan syliin ja rojahdan sängylle, jolla köllöttelemme, naureskelemme, olemme poikasia vaan, iloa täynnä.
ja katsella, kun pian vuotias vaeltelee pitkin taloutta, eestaas, milloin kattila, milloin kirja kädessä. se on hilloa tämän erinomaisen tavallisuuden välissä.
nam.
mutta: koti-isin arki on kermakakkua. aamulla keitämme yhdessä kahvit. siinä yhdistyvät pienen pojan mielessä tuttu rutiini ja kojeen jännittävä porina. hän saa itse ottaa suodatinpussin rasiasta ja isi mittaa purut: yksi, kaksi, kolme, neljä. (kaikessa kasvatuksen kautta.)
ai niin. pitkään elia sairasti nuhaa. kuumettakin oli. lopulta saatiin diagnoosi: korvatulehdus. eivät siis vain kovat pakkaset pitäneet meitä sisätiloissa. nyt olemme päässeet jälleen pulkan selkään. tänään kiersimme urheilukentän. kentällä traktori siirsi lunta ja murisi.
kermaa ja vaahtoa on kölliä. sieppaan välillä pojan syliin ja rojahdan sängylle, jolla köllöttelemme, naureskelemme, olemme poikasia vaan, iloa täynnä.
ja katsella, kun pian vuotias vaeltelee pitkin taloutta, eestaas, milloin kattila, milloin kirja kädessä. se on hilloa tämän erinomaisen tavallisuuden välissä.
nam.
Kommentit