Evankeliumi Joh. 12:1–8
Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 12, Pipliaseuran uuden käännöksen mukaan:
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan. Siellä asui Lasarus, jonka hän oli herättänyt kuolleista. ´Jeesuksen kunniaksi valmistettiin illallinen, jonka Martta tarjoili. Lasarus oli yksi niistä, jotka kävivät makuulle aterioimaan yhdessä Jeesuksen kanssa.
Maria otti pullollisen aitoa ja erittäin kallista nardusöljyä. Hän voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Huone täyttyi voiteen tuoksusta.
Juudas Iskariot – oppilas, joka ilmiantaisi Jeesuksen – sanoi: »Miksei tuota voidetta myyty ja annettu rahoja köyhille? Siitä olisi saanut vuoden tulot.» Tätä hän ei sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä. Hän oli varas ja käytti hallussaan olleita yhteisiä rahoja kuin omiaan. Jeesus sanoi Juudakselle: »Anna olla. Hän valmistelee minua hautaamista varten. Köyhät ovat aina luonanne, minä en.»
Saarna
Tänään haluaisin laittaa meidät, itseni mukaan lukien, pohtimaan, ketä me seuraamme, kun seuraamme Jeesusta.
Kuka on se Kristus, jonka tuntemisen tuoksua me levitämme ympärillemme, kun kuljemme hänen voittokulkueessaan palmusunnuntaina?
Kuka on meille hän, joka kiirastorstaita kattaa meille pöydän ja jakaa aterian kanssamme?
Kuka meille on hän, joka perjantaina naulitaan ristille, antaa henkensä ja haudataan?
Kuka on meille hän, joka pääsiäisyönä murtaa kuoleman vallan ja jonka hauta on pääsiäisaamuna tyhjä?
Kuka on se Kristus, jonka tuntemisen tuoksu leviää meistä kuin kalliin öljyn tuoksu?
Ketä me seuraamme, kun seuraamme Jeesusta?
Kuka Jeesus meille siis on?
Betaniassa olivat koolla Jeesuksen lisäksi Lasarus, hänen sisarensa Martta ja Maria, sekä Juudas. Ehkä muitakin, mutta heitä ei tarkemmin mainita. Nuo neljä mainitaan. Kuka Jeesus heille oli?
Lasarus oli Jeesuksen ystävä. Lasarukselle Jeesus oli tehnyt ihmeen, herättänyt tämän kuolleista. Se on yksi tapa olla suhteessa Jeesukseen. Se, että Jeesus on tehnyt jotain todella suurta, muuttanut elämän, tehnyt mahdottomasta mahdottoman, antanut uuden alun, antanut ajalle uuden merkityksen.
Martta oli Lasaruksen sisar, ja hänkin oli Jeesukselle rakas. Martta eli suhdetta ystäväänsä käytännön teoilla. Hän palveli vieraitaan, tarjoili illallista, hänellä oli kädet täynnä touhua. Toisaalla Jeesus vähän toppuutteleekin Marttaa, kuinka tämä hätäilee ja huolehtii vähän liikaa. Martan esimerkki on toinen tapa elää Jeesuksen kanssa. Palvelemalla, toiminnalla, pitäen huolta niistä asioista ja ihmisistä, jotka Jumala on elämään antanut. Omilla teoillaan ja lahjoillaan voi antaa eteenpäin sitä hyvää, mitä on itse saanut. Usko Jumalaan näkyy rakkauden tekoina.
Entäpä sitten Maria, Lasaruksen ja Martan sisko, joka jälleen kerran istuu Jeesuksen jalkojen juurella, niin kuin silloin aiemmin, kun Martalla on ne kädet täynnä työtä, kun tämä oikein pyytää Jeesusta, että voisiko Jeesus millään vaikka kehottaa Mariaa auttamaan siskoaan keittiössä sen sijana että vain istuskelee ja kuuntelee siinä Jeesuksen opetusta. Mutta Jeesuksen mielestä Maria oli valinnut hyvän osan. Jeesuksen jalkojen juuressa oli hyvä paikka. Kannatti kuunnella häntä vielä, kun se oli mahdollista, keittiöpuuhillekin tulisi vielä oma aikansa.
Maria vuodattaa rakkautensa voitelemalla Jeesuksen jalat ensiluokkaisella nardusöljyllä. Se oli epäilemättä kallista. Varsinaista tuhlausta, sanoisi joku. Mutta Maria oli valmis käyttämään omaisuuksia maksavan öljyn Jeesuksen jalkojen voitelemiseen. ”Hän tekee sen hautaamistani varten”, sanoi Jeesus. Jälleen Maria käyttää aikansa Jeesuksen kanssa oikein. Pian olisi liian myöhäistä.
Näyttää siltä, että Marialle Jeesuksen tunteminen oli arvokkaampaa kuin mikään muu. Hän arvotti ystävyytensä Jeesuksen kanssa yli sen, mitä ehkä jotkut muut pitivät kallisarvoisena.
Sen sijaan Juudas näki tilaisuuden rikastua menevän ohi. Hän joutuisi pian tarttumaan toiseen tilaisuuteen, josta tienaisi 30 hopearahaa. Mutta miksi Juudas lopulta petti ystävänsä? Miksi hän kavalsi, antoi Jeesuksen ilmi? Tekikö hän sen vain ahneuttaan, vai oliko hän ehkä sittenkin pettynyt siihen, mihin Jeesuksen tie oli johtamassa? Ei tulisikaan vallankumousta ja uutta valtakuntaa, jota Juudas ja ehkä jotkut muutkin olivat odottaneet ja toivoneet, kun olivat lähteneet Jeesusta seuraamaan.
Ehkä Jeesus oli heille vain viisas opettaja tai mukaansatempaava kapinallinen, vastarintataistelija, joka sai puheillaan ihmiset innostumaan ja ruokkimaan heidän omia tavoitteitaan. Mutta kun Jeesuksen todellinen tavoite ja päämäärä ei enää kohdannutkaan omia intressejä, oli hänestä helppo luopua. Suhde ei ehkä koskaan ehtinyt syventyä tarpeeksi.
Maria näki Jeesuksessa enemmän. Opetukset menivät sydämeen asti ja muuttivat elämän. Sanat ja teot, ylipäänsä se tapa, jolla Jeesus oli läsnä kohtaamiensa ihmisten seurassa. Lasarus sai kokea Jeesuksessa Jumalan voiman. Ja Marttakaan ei palvellut vain ystävää, vaan jotain suurempaa: ”Uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika. Sinun oli määrä tulla maailmaan.” oli Martan uskontunnustus, kun hänen veljensä Lasarus oli kuollut, ja hän pyysi Jeesusta avuksi.
Kuka Jeesus meille on? Millainen on se Kristus, jonka tuntemisen tuoksu leviää meistä kuin kalliin öljyn tuoksu?
Paavali kirjoittaa: ”Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän.”
Jeesuksen seuraaminenhan voi merkitä sitä, että ihmiset joko tahtovat tai eivät tahdo olla ystäviämme. Sellainen vaikutus Jeesuksen tuntemisella voi olla. Sellainen vaikutus Jeesuksellakin oli ja edelleen on.
Nyt kun me hiljennymme jo hiljaisen viikon tapahtumien äärelle ja käymme kohti pitkäperjantain ristiä, on hyvä muistaa, että Jeesus on jakanut mielipiteitä jo syntymästään saakka. Kun vastasyntynyt Jeesus vietiin kahdeksan päivän ikäisenä temppeliin, vanha Simeon näki hänessä jotain erityistä, kun hän ylistää lasta: ”Silmäni ovat nähneet pelastuksen, jonka olet kaikille kansoille valmistanut.”
Tästä Jeesuksen vanhemmat olivat ihmeissään, mutta Simeon sanoi sitten Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi saa monet israelilaiset kaatumaan ja monet nousemaan. Hän on merkki, jota ei hyväksytä. Miekka lävistää vielä sinunkin sydämesi. Näin paljastuvat monien perimmäiset ajatukset.”
Kuka Jeesus oli omalle äidilleen, on vielä yksi esimerkki meillekin. Tiesikö äiti Maria koko Jeesuksen elämän ajan, että joutuisi vielä kerran luopumaan lapsestaan? Maria oli suostunut Jumalan palvelukseen ja ottanut vastaan valtavan tehtävän. Jeesus oli hänelle paitsi Jumalan Poika, myös hänen oma lapsensa.
Sellaista suhdetta Jeesukseen ei meillä muilla voi olla. Meidän suhteemme ja ystävyytemme Jeesukseen on alkanut toisin. Jokaisella omalla, ja siksi erityisellä tavallaan. Uskon siemen on alkanut kasvaa, välillä ehkä kuihtunutkin. Mutta Jumala yhä kutsuu meitä jokaista ja antaa meille tehtävän seurata hänen Poikaansa, jonka hän tähän maailmaan lähetti, jotta me tässä elämässä oppisimme palvelemaan toisiamme, rakastamaan tätä luomakuntaa, kuuntelemaan Isän Jumalan tahtoa, ja tämän elämän jälkeen pääsisimme taivaan kotiin.
”Ken tahtoo käydä Herran askelissa”, me lauloimme. Ehkä Jumala syntyi ihmiseksi siksikin, että häntä voisi seurata, ja että hän voisi meihin samaistua. Ehkä hän kärsi ihmisenä, koska me kärsimme, kuoli ihmisenä, koska me ihmiset teemme vääriä valintoja, ajaudumme toisistamme erilleen, karkaamme kauas Jumalan rakkauden läheltä, ja koska emme kykene itse syntejämme sovittamaan. Hän nousi kuolleista ja voitti kuoleman vallan, jotta me löytäisimme elämän tien, ja jotta voisimme seurata niitä hyvyyden, toivon ja keskinäisen rakkauden askelia, jotka olivat totta hänen sanoissaan, teoissaan ja olemuksessan. Hänessä Jumalan rakkaus tuli keskellemme. Hänessä taivasten valtakunta on luonamme.
Kommentit