villen blogi

Saarna Tilkkutäkkimessussa 17.11.2013 Rippikoulusunnuntai Lahjaharjun kappelissa (Valvomisen sunnuntai) Matt. 25:1-13 Tässä tekstissä on monta hämärää kohtaa. Monta sellaista, joita täytyisi hieman valaista. Asioita, joita ei ihan heti välttämättä tajua. Kuten vaikkapa se, miksi morsiusneitojen piti lähteä sulhasta vastaan. Tai se, kuka huutaa keskellä yötä, että ylkä, siis sulhanen, tulee. Tai, että mitä tekemistä sulhasen tuntemisella ja ajoissa ehtimisellä on toisiinsa, kun myöhästyneille sanotaan: minä en tunne teitä. Jeesus puhui usein vertauksin. Kaikkiin emme löydä nyt  selvyyttä tai vastauksia. Jotain jää omalle pohdinnalle ja selvittelylle. Mutta osoitetaanko lampulla ainakin tätä tuntemiskysymystä kohti? Sillä vaikuttaisi siltä, että kannattaisi tuntea tämä sulhanen, joka saapuu, jotta pääsee juhliin mukaan. Jos bileiden isäntä ei tunne vierasta, voi bileisiin pääsy mennä sivu suun. Ei niihin kuokkimaan olla menossa, vaan kutsuttuna. Jokainen on kutsuttu

Tekstit: Saarn. 3:1-11; 1.Kor. 15:35-44; Matt. 9:18-26 Viikonlopun leirillä me pohdimme isosten sitä, kuinka meillä on usein erilaisia rooleja. Kuin naamareita, joiden taakse piiloudumme. Nuorten kanssa etsittiin yhdessä rohkeutta olla oma itsemme. Ettei tarvitse vetää mitään roolia. Mutta tänään, isänpäivänä, rippikoulun alkaessa, jumalanpalveluksessa kysyn silti, kehen noista Jeesuksen kohtaamista ihmisistä sinun on helpoin samastua? Isään, joka pyytää apua lapselleen? Vai kärsivään, mutta rohkeaan naiseen? Tai ehkä tuohon lapseen, nuoreen josta isä on huolissaan? Jumala, minun käteni eivät yllä suojelemaan lastani hänen matkoillaan. Uskon, että se on monen isän ja äidin huokaus. Vanhemmat rakastavat, välittävät, huolehtivat. Vaikka välillä tuntuisi että he vain hössöttävät tai tekevät elämästä vaikeaa. Mutta he rakastavat. Siltikin. Vaikka isä tahtoo suojella lasta kaikelta, mitä ikinä hän keksisi pelätä, ja vaikka äiti pitäisi lapsen aina lähellään, tietää hän että oma turva ja

Saarna 3.11.2013 Kaupunginkirkon messussa klo 10 24. sunnuntai helluntaista Kahden valtakunnan kansalaisena 1.Aik. 29: 10-12; Fil. 3: 17-4: 1 Matt. 22: 15-22 Fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?” Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: ”Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne.” He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: ”Kenen kuva ja nimi siinä on?” ”Keisarin”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Kuullessaan tämän he hämmästy