Yllätin kaikki, eniten itseni. Siivosin talon. Rouva lausui jo eilen ääneen, että pitäisi siivota. Lausui vain todeten. Ei siinä kehotusta ollut. On vapaapäivä. Rouva tekee keikkaa Uuraisille silloin tällöin, kun olen vapaalla. Siksi, kun sain pienimmän päiväunille ja noudettua isoimman eskarista, saavuimme kotiin, laitoin dvd-soittimeen "101 dalmatialaista" ja ryhdyin hommiin. Minulle siivoamaan ryhtyminen on valtava saavutus. Heti suoriuduttuani keitin oikein kahvit ja sulatin pakastettua marjapiirakkaa, vaikka sovittiin sunnuntaina, että nyt herkuttelu vähenee. Tätä ei ehkä lasketa, kyseessä on palkinto. Tai ehkä lasketaan. Koko viime viikonlopun ajatukset kypsyivät perhekysymyksissä, lähinnä isänpäivän messuvalmistelujen ansiosta. Isäkysymyksiä olen pohtinut kyllä jo pidempään. Luin syyslomalla Juha T. Hakalan kirjan "Onnellinen lapsi. Vanhempien kasvatusoppi" (joka on jatko-osa "Isän kasvatusopille"). Hakala kirjoittaa hyvin ja asiaa. Helppo on ny
yhden papin puheita