villen blogi

Joh. 14:1-7 Viimeinen ilta yhdessä. Pian kaikki olisi toisin. He eivät sitä vielä käsitä. Ehkä aavistavat mutta eivät käsitä, miksi tapahtuu se mitä tapahtuu. Kohta hän on poissa. Miksi? Hautajaiset. Menetyksen suru ja kuoleman läheisyys. Hän on poissa. Kun turvallisuuden tunne järkkyy. Kun sydän on levoton ja kaipaus kaihertaa. Silloin on rohkaisevaa kuulla lohdun sanoja. Sanoja siitä, että ei tämä ollutkaan kaiken loppu. Isän kodissa valmistetaan sijaa. Vielä saamme olla yhdessä. Nuo päivän evankeliumin lohdun sanat ovat erityisen käytettyjä juuri hautajaisissa. Elämässä on tilanteita, jolloin niitä tarvitaan. On toivottomalta tuntuvia tilanteita ja vaikeita vaiheita. Mutta on onneksi toisenlaisiakin vaiheita. Ja kyllä tätä evankeliumitekstiä saa niissä muissakin tilanteissa lukea. Eihän koko elämä, ei kai koko kristityn tie ole kulkemista hautajaissaatossa. Ei kai kristittynä eläminen voi olla vain sitä, mistä juuri edellisessä virressä (365) lauloimme. ”Vaan vaivaa, koti-ikäv

Jeesuksen kuolinhetken hartaus 6.4.2012 Tässä ristin juurella, minulle nousee mieleen yksi Jumalan lupaus. Se on psalmista 103. Siinä luvataan, että niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas meistä hän siirtää meidän syntimme. (Ps. 103:12) Mutta miksi synti pitäisi siirtää kauas? Mitä väliä on minun synneilläni? Oikeastaan tuossa psalmin lupauksessa, siinä puhutaan rikkomuksista. Meidän rikkomuksemme siirretään meistä kauas. Synti on jotain, mikä rikkoo. Synti rikkoo välimme Jumalaan. Synti siirtää meitä kauemmaksi Jumalan läheltä. Syntisyyteen kuuluu, että käännämme selkämme Jumalalle. Synti vie etäälle, se ei päästä lähelle. Synti erottaa, tulee väliin, etäännyttää, vieraannuttaa. Synnin takia Jumalasta tulee meille vieras, jos koko ajan kuljemme hänestä kauemmas. Siksi synti rikkoo meidän yhteyttämme Jumalaan. Ja jos Jumala on kaiken hyvän ja rakkauden lähde, niin silloin synti rikkoo myös meitä, meidän sisimpäämme. Voisiko siinä, että me ihmiset rikomme välimme Jumalan kanssa,

Itse itseäni lainaten: kiirastorstain saarna toissavuodelta.

Saarna palmusunnuntaina 1.4.2012 Matt. 21: 12-17 Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan." Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: "Hoosianna, Daavidin Poika!", he suuttuivat ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nuo huutavat?" "Kuulen", vastasi Jeesus. "Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi'?" Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. Saarna Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka. Jeesus on kulkenut tien, jonka päässä on meille elämä ja autuus. Jeesus voideltiin