villen blogi

Islannin tulivuori sekoitti messuvuoroja siten, että hyppäsin avustajasta liturgiksi. Saarnaan syventyminen jäi tavallista lyhyemmäksi. Hyvä mieli siitä kuitenkin jäi itselle ja kirkon eteisessä sain myös kiitollista palautetta. Aina tulisi muistaa ohjata kiitos sille, jolle kiitos kuuluu, sille, joka antaa sanat. Messun jälkeen minulla oli kaksi kastetta, joista molemmista jäi iloinen ja levollinen fiilis. Ensimmäinen vauva huusi alussa viisi minuuttia, kunnes simahti. Toinen vauva oli koko toimituksen tyynesti, isoveli villitsi tunnelmaa senkin edestä. Tällaisen sunnuntain iltana mieli on kevyt ja kiitosta kupliva. Alla päivän puheista ensimmäinen. *** Saarna Kaupunginkirkossa 25.4.2010 klo 10 3. sunnuntai pääsiäisestä Jumalan kansan koti-ikävä Päivän tekstit: Jes. 40: 26-31 Hepr. 13: 12-16 Joh. 16: 16-23 Saarna Kun esikoisemme syntyi, odotusta kesti koko päivän ajan. Aamukymmenen jälkeen lähdettiin osastolle, iltakymmeneltä putkahti poika maailmaan. Isänä lievensin synnyttämisen tus

Saarna 11.4.2010 Kaupunginkirkossa klo 10 Lohikosken kirkossa klo 12 1. su pääsiäisestä: Ylösnousseen todistajia Jes. 43: 10-12 1. Joh. 5: 4-12 Joh. 20: 19-31 Saarna Jotta me uskoisimme Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika. Jotta meillä, kun uskomme, olisi elämä hänen nimensä tähden. Siksi evankeliumit on kirjoitettu. Siksi Raamatun sana todistaa meille Jeesuksesta. Siksi on sen lehdille tallennettu Jeesuksen tekoja ja sanoja. Siksi meille on tallennettu opetuslasten todistuksia Jeesuksesta. Jotta me uskoisimme. Mutta kuinka tuttu on tuo kuomamme Tuomas, tuo epäilijä meissä. En usko. En usko, ellen itse näe. Ja kuinka voisimme enää edes nähdä. Ei kukaan meistä ole ollut todistamassa Jeesuksen ylösnousemusta, tapahtumaa, kun Jeesus nousi kuolleista. Eivätkö opetuslapsetkaan sitä nähneet. Mutta he kuitenkin saivat kohdata Jeesuksen ylösnousseena ennen kuin hän nousi ylös taivaisiin. Meille Jeesus ei ole ilmestynyt samalla tavoin niin kuin opetuslapsilleen. Meidän tilanteemme on vielä

Riemuitkaa, te enkelten kuorot, riemuitkaa, taivaan joukot, ylistäkää Voittajaa, ylhäistä kuningasta! Ylistä, koko luomakunta. Suuren kuninkaan valo loistaa ympärilläsi. Katso, pimeys on väistynyt kaikkialta. Iloitse myös sinä, Kristuksen seurakunta. Soikoon keskelläsi ylistyslaulu kuninkaallesi. On tullut pyhä pääsiäisjuhla, on tullut se yö, jona Israelin lapset vapautettiin Egyptistä ja johdatettiin läpi Punaisenmeren kuivaa maata pitkin. Tämä on se yö, jona Jumalan kirkkaus karkottaa synnin pimeyden. Tämä on se yö, jona Jumala vapauttaa Kristukseen uskovat maailman orjuudesta, tempaa heidät synnin syövereistä ja vie heidät armon valtakuntaan. Tämä on se yö, jona Kristus mursi kuoleman kahleet ja nousi syvyyksistä voittajana. Turhaan olisimme syntyneet, ellei Lunastaja olisi pelastanut meitä. Isä, käsittämätön on rakkautesi: lunastaaksesi orjat annoit Poikasi kuolemaan. Synnin kirous vaihtui siunaukseksi, koska Kristuksen kuolema teki sen tyhjäksi. Oi autuas yö, jona Kristus nousi ku

pitkin pimeitä polkuja kulkea saan enkä matkani määrää mä tiedä mua varjojen vallat käy valloittamaan minut mennessään tahtovat viedä kuka lohduttais murheista mieltä lohduttais sanoen: miksi etsit sä elämää sieltä joukosta kuolleitten tuskin valaisee aamulla aurinkokaan tuskin puhaltaa lempeät tuulet minun toivoni kuollut on, lohduttamaan eivät pysty nuo vaienneet huulet kuka lohduttais murheista mieltä lohduttais sanoen: miksi etsit sä elämää sieltä joukosta kuolleitten kuka näyttäsi haudan, joka tyhjänä ois kuka kertois, hän kuoleman voittaa kuka kuivaisi kyyneleet, pyyhkisi pois kaikki murheeni, aamu kun koittaa kuka lohduttais murheista mieltä lohduttais sanoen: miksi etsit sä elämää sieltä joukosta kuolleitten - j. löytty -

Kiirastorstain saarna Lohikosken kirkossa 1.4.2010 klo 19 Jes.25:6-10 Ap.t.2:42-47 Luuk. 22:14-22 Saarna Siellä he olivat. Pöydän ääressä. Käymässä yhteiselle aterialle. Koko kirjava joukko. Siellä olivat ukkosenjylinän pojat, veljekset Jaakob ja Johannes. Siellä oli kiivailijaksi kutsuttu Simon. Siellä olivat Filippus, Bartolomeus ja Matteus. Siellä oli Tuomas, se joka epäilisi. Siellä oli kaksi Juudasta, Jaakobin poika ja Iskariot, se joka oli jo ottanut harteilleen kavaltajan raskaan viitan. Siellä oli Jaakob Alfeuksen poika. Ja siellä olivat kalastajaveljekset Andreas ja Simon, se kallio, uskostaan varma Pietari. Ja Jeesus. Jeesus oli siellä myös. Tilanne ei ollut uusi tai tavaton. Monia kertoja he olivat aterioineet yhdessä tuona aikana, jonka he olivat kulkeneet yhdessä. Mutta silti jotain erityistä tuossa kerrassa oli. Se ei johtunut vain siitä, että käsillä oli juhla tai että pöytään oli valmistettu pääsiäisateria. Ei. Tällä kerralla Jeesuksen äänessä ja sanoissa oli jotain eri