villen blogi

Luomakunnan sunnuntain saarna 28.8.2022 Vastuu luomakunnasta:  1.Moos.1:1-2:4; Kol.1:12-20; Joh.1:1-4 Elämä ei ole itsestäänselvyys. Elämä on lahja. Elämän lahja näkyy siellä, missä sen osaa nähdä. Siellä, missä valot ovat päällä. Se näkyy hymynä vanhuksen silmissä, kun hän katsoo pientä vastasyntynyttä lasta. Elämän lahja tuntuu hellänä puristuksena, kun käsi ottaa kiinni kurttuisesta sormesta. Elämän lahja kuulostaa nuuhkaisulta, kun koira työntää kuononsa ruohikon sekaan ja ihmettelee ihastuksissaan kesäisiä tuoksuja, jotka tulvivat sieraimista sisään ja täyttävät aivot mielihyvähormonein.  Elämä ei ole itsestäänselvyys. Elämä on ja tuntuu. Elämän lahja on sumua, joka leijailee vastaleikatun viljapellon yllä. Se on varastoon kerätty omenasato, talteen pakastetut mustikat, puolison kanssa löydetty sieniapaja. Elämän lahja on sekametsä, joka kohoaa rinteessä. Se on puu, joka kurottaa oksillaan kohti taivasta, kohti valoa. Elämän lahja on vihreä kasvi, joka kaikessa hiljaisuudess

Saarna Lapin riparin konfirmaatiossa 7.8.2022 Job. 28:7-15, 23-28   ”Viisauden tie”  Saarnan aluksi Aini, yksi riparilaisista luki oman puheensa, mietteitä rannalta. Ainin puhe kuvasi kauniisti vastatuulia ja myötätuulia, kannateltuna olemista ja päämäärää kohti kulkemista. Huikea puhe! Kiitos Aini! Koskettavasta, aidosta ja rohkeasta tekstistä.  Tämä ryhmä on täynnä tällaisia ajattelevia, herkkiä, viisaita nuoria,  joiden vuoksi, ajattelen, että tulevaisuus on kaikista mahdollisista uhkakuvista huolimatta toiveikas ja valoisa. Haluan siteerata tähän Ainin perään toisen suuren ajattelijan sanoja.  Apulannan Toni Wirtanen laulaa näin laulussaan Valot pimeyksien reunalla : ”Meistä jokainen on polku jonnekin mutta viisaus on siinä, että ymmärtää ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa.” Ehkä me riparilla saimme kokea ja oppia, kuinka jokainen on polku jonnekin. Kuinka jokaisella on oma polku, jota kulkea.  Kuinka jok