villen blogi

Saarna 27.10.2019 20. sunnuntai helluntaista: Usko ja epäusko 1. Moos. 15:1-6; Room. 4: 16-25; Mark. 2:1-12 Vaellus on välillä vaivaista. Askel horjuu ja uskon liekki lepattaa. Elämä ei ole vain helppoa ja tasaista kulkua. Joskus voi epätoivo sumentaa näkymät niin, että on turha tuijotella tähtitaivaita. Kun ei sieltäkään mitään valoa näy. Abrahamin usko on siksi helposti kadehdittavaa. Paavali kirjoittaa, että ”Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut”. Jokin luottamus sai hänet jaksamaan. Usko antoi hänelle voimaa. Abrahamin epätoivo ja tilanne tuossa Vanhan testamentin lukukappaleessa koski lapsettomuutta. Hän ja Saara olivat jo vanhoja, eikä heille ollut syntynyt suvun jatkajaa. Tuossa ajassa ja paikassa se merkitsi paitsi turvattomuutta, kun ei olisi lasta pitämässä vanhemmista huolta, myös häpeää suvun katkeamisesta. Meillä on kenties itse kullakin oma kosketuspintamme, oma tunnekokemuksemme häpeään ja turvattomuuteen, pettymykseen ja toiveista tai toivost

Saarna 20.10.2019 19. sunnuntai helluntaista: Rakkauden kaksoiskäsky 5. Moos. 6: 4-9; 1. Kor. 1: 4-9; Matt. 22: 34-40 Vähilläkin voimilla voi rakastaa Teoriassa helppoa, käytännössä vaikeaa. Rakkaus nimittäin. Jeesus laitettiin taas tiukan paikan eteen. Yritettiin saada Mestari vaikeuksiin. ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus saa sen kuulostamaan niin yksinkertaiselta. Tiivistelmä on valmis. Tässä vastaus. Näin se menee. Fariseuksille jauhot suuhun ja itse pois kiperästä tilanteesta. Mitäs kiusallaan kyselivät.´ Mutta taitaa Jeesuksen vastaus olla muutakin kuin näppärä näpäytys. Siinä on laki ja profeetat. Siinä on rakkauden kaksoiskäsky. Siinä on yhteenveto Jumalan tahdosta, elämänohjeet ihmiselle, kartta ja kompassi, navigaattori ja reittiopas elämän tielle. Yksinkertaista, eikö. Riittää vain, kun rakastaa. Rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäistä. Selvä. Näppärää on. Onhan se somessa simppeliä osoittaa kavereille tykkäyksiä ja klikkaill