villen blogi

Saarna riparin 113 konfirmaatiossa 23.7.2017 Nuoret antoivat evankeliumikertomukselle nimen "Juoksujalkamies". Se on kelpo nimi. Kelpo oli riparikin. Kelpo on myös olo konfirmaatiopäivän iltana, loman kynnyksellä. Olen kuukauden lomalla ja palaan töihin uusissa haasteissa uudessa tehtävässä. Kokeilen, millaista on kasvatuksen papin sijaisuus. Ilolla ja innolla - ehkä myös juoksujalkaa! - lomaa ja uutta kohti. +++ Mark. 10:17-27 Minkä perässä sinä juokset? Riparilla tuli juostua monen asian perässä. Itse juoksin lenkillä pari kertaa itseäni liian paljon nopeampien nuorten perässä. Teki tiukkaa pysyä vauhdissa mukana. Nuoret juoksivat ryhmäkilpailuissa. Juostiin koripallon perässä. Juostiin sateessa numeroitujen tehtävälappujen perässä. Ja samalla juostiin hyvän yhteishengen ja tutustumisen takia, juostiin lähemmäksi toista ihmistä. On monia syitä juosta elämänsä läpi. Sitä voi juosta terveyden perässä, treenata ihan hulluna, jotta pysyisi kuosissa. Sitten voi juosta rahan ta

Konfirmaatio 2.7.2017 klo 14 Taulumäen kirkko  VIRO 9952 SAARNA Riparilla oppii monenlaista. Minä opin, että on hyvä silittää kaveria käsivarresta. Sillä tavoin voi nimittäin lähettää viestejä aivoissamme olevalle mantelitumakkeelle, että kaikki on hyvin, olet turvassa, pelko pois, kaikki järjestyy. Voitaisiinkin nyt lisätä vieruskaverin hyvinvointia ja silittää häntä hetki. Jos ei halua silittää niin halaus ajaa saman asian.   Tai voi silittää itseäänkin. Viesti menee perille. Kaikki on hyvin, olen tässä lähellä, ei ole mitään hätää, vaikka pappi aloittikin juuri saarnan. Eikä meillä ollut mitään hätää riparillakaan. Jokainen sai olla oma itsensä. Oltiin hyvässä hoidossa. Ruokaa riitti. Saatiin uusia kavereita. Nähtiin uusia paikkoja. Vaikka vähän meinasi joitakin pelottaa Suur Munamäelle eli Baltian korkeimpaan kohtaan pystytetyssä näkötornissa. Näiden nuorten kanssa oli hyvä olla yhdessä, oli hyvä oppia elämästä, oli hyvä oppia Jumalasta. Siitä, millainen Jumala o

TAIDERIPARIN KONFIRMAATIO 2.7.2017 klo 10 Taulumäen kirkko Toukokuussa sain puhelun. Tarvittiin saarnaaja konfirmaatioon, jonka ripariryhmälle ei ollut vielä omaa pappiakaan tiedossa. Saarnaaja piti kuitenkin saada sovittua, sillä konfirmaatiomessu radioitaisiin. Suostuin. Tänään sain sitten olla kahdessa iloisessa juhlassa, joiden ilosta vastasivat nuoret itse. Ensimmäinen oli radiojumalanpalvelus, toinen oman ryhmän konfirmaatio. Molemmista jäi hurjan hyvä mieli. Sellainen, että kun uskalletaan olla aitoja ja olennaisen äärellä, päästään kauas. Tai lähelle. Ytimeen. Luuk. 15: 11-32 Jeesus sanoi:     ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä