villen blogi

Edessäni meri. Vettä vain, ei maata missään. Paitsi jalkojeni alla. Paitsi tällä rannalla, jolla seison. Jolla aaltojen jono lempeästi varpaitani peittää. Ranta on laaja. Ei ketään missään. Hiekassa vain jalanjälkiä. Suuria, pieniä. Täällä me kuljemme, mietin. Täällä minäkin saan nyt kulkea. Hiekka on lämmin. Ei kiirettä missään. Tuuli käy ja silmät voi laittaa kiinni. Katsella kun sen aika on. Nyt ei enää ole, ei vielä.

Nämä ovat kuuluisat viimeiset sanat. Viimeiset tämän vuoden töissä. Huomenna on maanantai, jonka jälkeen aloitan kesäloman. Loma jatkuu sulavalla siirrolla koti-isyyteen. Vietän hoitovapaalla aina ensi kesään asti! Koti-isän status tarkoittaa vähemmän puheita, mutta voi merkitä enemmän muita sanoja tänne. We will see. Mutta tässä tämän päivän saarna: - - - - - - Saarna 13.7.2014 5. su helluntaista: Armahtakaa! 2. Sam. 12: 1-10, 13 ;  Joh. 8: 2-11 TÄNÄÄN SE LOPPUU . MM-jalkapallon jännittäminen. Puoli maailmaa on kuukauden seurannut huippumaiden otteita kentällä ja sen ulkopuolella. Hyvää peliä on nähty, mutta merkillepantavaa on että peli on usein tuntunut jatkuvan, vaikka loppuvihellys on jo puhallettu. Peli jatkuu kentän laidalla, lehtien otsikoissa, kannattajien yhteenotoissa. Tässä otteluiden jälkeisessä pelissä tuomarina ei enää toimikaan varsinainen erotuomari, vaan jalkapalloyleisö kotona ja paikan päällä. Yleisö on nopeasti valmis tuomitsemaan onnistujiin ...

112 Konfirmaatio 6.7.2014 Luuk. 15:11-32 + Virsi 513 + Puhe Rakkaat ystävät. Saanko esitellä erään riparimme jäsenen. Meidän oma maskotti, meidän kaskelotti. Kaskelotti vietti kanssamme viikon. Näki paljon, kuuli paljon, oli monessa mukana. Koki unohtumattoman riparin.  Joinakin öinä - kaskelotti oli kadonnut. Mennyt piiloon. Vihjeistä päätelleen yövahti-Okolla oli osuutta asiaan. Kaskelotti ei kuitenkaan pysynyt pitkään piilossa. Aina joku innoissaan etsi. Aina joku löysi. Meidän porukan mielestä taisi olla tärkeää, että kaskelotti oli mukana päivän touhuissa. Kaikki muutkin olivat. Edellä kuulimme, kun Ville ja Leevi lukivat kertomuksen tuhlaajapojasta ja hänen isästään. Poika otti ja lähti. Lähti kotoa, pois isän luota. Hän katosi isän elämästä, meni kauas isän huolenpidosta. Se harmitti isää. Teki kipeää. Hän olisi toivonut pitävänsä pojan lähellään. Mukana arjen touhuissa. Vai miksi muuten isä ilahtuu niin kovasti, kun hän kuuleekin pojan palaavan kotiin. Isä riemastu...