villen blogi

Saarna jouluaamuna 25.12.2010 klo 7 ja 9 Jes. 9:1-6; Room. 1:2-4; Luuk. 2:1-20 Laulaen: Mä kanssa paimenten käyn seimen äärehen. Käyn lasta katsomaan mä olkivuoteessaan. Mun tähteni syntyi hän tänne. Rakkaat ystävät. Me olemme tänä aamuna suuren sanoman äärellä. Mekin saamme uskoa enkelin ilosanoman: Teille on syntynyt Vapahtaja. Yhdessä paimenten kanssa me käymme Betlehemiin nähdäksemme, mitä Jumala on tehnyt meidän takiamme. Mutta me emme löydä Jeesusta majatalosta. Muut vieraat ovat varanneet sen täyteen. Sen sijaan joulun valo hohtaa meille eläinten karjasuojasta, Vapahtaja makaa halvassa seimessä, olkivuoteella. Siellä hänellä oli tilaa syntyä. Siellä hänet ottivat aasit, härät ja lampaat vastaan. Ainakaan meille ei kerrota pahastuivatko eläimet, kun Joosef ja Maria laittoivat kapaloihin käärityn lapsensa niiden ruokakaukaloon. Ehkä tuona yönä ei vaivannut nälkä tai mikään muukaan huoli. Ehkä tuona yönä niin eläimet kuin paimenet ja lapsen vanhemmatkin yön pimeydessä ihmetellen ka

4. adventtisunnuntai Herran syntymä on lähellä 1.Moos.21:1-7; Hepr.6:13-19; Matt.1:18-24 Joulu on miltei jo ovella. On aika valmistaa omaa mieltä ja sydäntä joulun sanoman vastaanottamiseen. On aika laittaa kotia valmiiksi juhlaa varten. Joku on varmastikin hakenut jo kuusen sisään. On hankittu kinkku odottamaan, on tehty laatikoita valmiiksi. Entä kuinka moni teistä on käärinyt jo lahjapaketteja? Paketteihin on laitettu nauhat ja kirjoitettu pakettikortti. Sillä onhan sillä väliä, että tiedetään kuka lahjan saa. Pakettiin kirjoitetulla nimellä on väliä. Nimellä on väliä myös tämän päivän teksteissä. Päivän ensimmäinen lukukappale kertoo meille siitä ilosta, jonka Abraham ja Saara saivat kokea vielä vanhoilla päivillään. Jumala antoi heille pojan. Pojan nimi oli Iisak. Iisak tulee heprean sanasta, joka merkitsee 'hän nauraa'. ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.” Näin riemuitsi Iisakin äiti Saara