villen blogi

Tänään juhlittiin talvileirin konfirmaatiota. Jännitysmomenttejakin oli, kun yksi lammas tuli mukaan jo messun alettua. Hyvä että ehti. Vaikea on päästä konfirmaatiofiiliksiin, kun riparista on kulunut kaksi ja puoli kuukautta eikä kevään aikana ryhmä ole osoittanut mitään suurta innostusta jälleennäkemisten suhteen. Ehtoollisen aikana pääsin. Kun nuoret lähtivät alttarilta, tuntui hyvältä. Tärkeältä. Tässä konfirmaatiosaarna: Saarna konfirmaatiomessussa 16.5.2010 klo 10 6. sunnuntai pääsiäisestä Pyhän Hengen odotus Joh. 15: 26-16: 4 Jeesus sanoi:     "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.     Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tun

Saarna helatorstain messussa 13.5.2010 klo 10 Jyväskylän Kaupunginkirkko Korotettu Herra Päivän evankeliumi Mark. 16:14-20 Saarna Millaisista tehtävistä pidät? Millaisia tehtäviä sinun on vaikea ottaa vastaan? Jeesuksella oli tehtävä. Tänään helatorstaina me juhlimme sitä, että Jeesus on korotettu taivaan kirkkauteen, valtaistuimelle, Isän Jumalan oikealle puolelle. Mutta ennen taivaaseenastumistaan Jeesuksella oli kuitenkin tehtävä. Tuosta tehtävästä kertoo kauniisti niin kutsuttu Kristus-hymni Filippiläiskirjeen luvussa 2: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8) Jeesuksen tehtävänä oli elää ihmisen elämä. Siksi hän tuntee elämämme vaikeudet ja sen kipeät asiat. Siksi hä

Pisara TV1 1.5.2010 klo 11.05, uusinta 3.5. klo 13.40 Kasteen helmi – Sinun armosi helmeilee minussa Yön jälkeen maa kimaltaa. Aamukaste kulkee pihan poikki kuin morsian, pestyssä puhtaassa juhla-asussaan. Laahuksesta putoaa helmiä. Ne säihkyvät kastepisaroina valonsäteiden hellässä, turvallisessa syleilyssä. Valo riisuu pimeän verhoja ja pukee jälleen uuteen aamuun. Uuteen asuun, uuteen alkuun, uuteen toivoon. Tuohon aamuun minäkin kaipaan. Pimeydessäni etsin uutta toivoa. Yön sydämessä minä kosketan otsaani, rintaani, olkapäitäni. Ja minä muistan: Sinä, Jumalani, sinä piirsit minuun lupauksesi ristinmerkissä. Sinä lupaat, ettei pimeydellä ole minuun valtaa. Vaikka päiväni olisivat yötä ja hämärän viitta olisi taakkana harteillani, sinä olet luvannut olla kanssani. Minä olen sinun. Sinä et koskaan hylkää minua. Siinä on toivoni, ei uusi, mutta vanha ja turvallinen. Sinä lupasit minulle jo silloin ja annoit uuden aamun kasteen kulkea ylitseni. Tuolla kasteella sinä pesit minut puhtaaks