villen blogi

kaveri kalle käyttää rouvastaan nimitystä bona uxor. katsoin viimein latinan sanakirjasta, mikä on täsmällinen merkitys. hyvä vaimo. vt:n eksegeetti yhdistää sen heti sananlaskujen kirjan lopusta löytyvään hyvän vaimon ylistykseen. vanha käännös puhui kelpo vaimosta. molempi parempi. itsehän luin ylistyksen kosiessani. viimeinen ja tärkein sana oli kyllä. päivän päällimmäinen sana on odotus. odottelen puhelinsoittoa, joka kertoo saanko työpaikan. samalla odotan ensi viikkoa, jolloin ensin valmistun, sitten lähden heti riparille. maisterina. oppineena miehenä. kesätyön jatkoksi odotan uutta aikaa. mahdollista muuttoa, uutta kaupunkia, uutta tehtävää. pojallakin on sana hallussa. ensimmäiset kakka, pappa, kakku ja kukka ovat saaneet seuraksi jo monta muuta. mahtavaa on, kun voi käydä dialogia. - haluatko katsoa maisaa? - joo! - laittaako isi ankka-jakson? - ei. maisa on hiiri, jonka voi nähdä dvd-soittimen avulla. nyt sanat loppuvat. bona uxor lähtee uimaan.

tästä keväästä puhuminen graduhelvettinä on lopulta melko perusteltua. se ei ole ollut elämäni kevät. sen sijaan se on ollut joka päivä uudelleen väsymisen ja kuolemisen ontto kevät. helvetissä ei ole rakkautta. se on jatkuvia vaatimuksia ilman armahdusta. helvetti on armoton. se on kontaktiton. helvetissä ollaan totaalisen yksin. rinnalla ei ole elämän antaja eikä elämän jakaja. graduntekoni oli suorittamista ilman armoa. siinä kärsivät ihmissuhteeni, henkinen jaksamiseni ja olemisen mieli ja halu. kumma kyllä, vaikka pelkäsin itseni soimaamista ja katumusmieltä, oi, miksi? -kysymyksiä ei ole noussut. minulle on todella ihan sama, mitä latinaksi siitä lausutaan. tämän tein käänteisesti elämää varten. tein sen, jotta en elämää kokonaan hukkaisi ja helvettiini uppoisi. asiasta toiseen. nyt, kun olen työnhaun aloittanut, olen herännyt minustako tähän -pelkoihin. minustako papiksi? minustako paimenen työtä tekemään? vaikka publiikki kesäkuussa koittaa, ei se minusta valmista saa. tämä ...

on perjantai. heräsin uuteen aamuun. heräsin väkisin. kuin olisin yön lingonnut pyykin mukana, aamun kynnyksellä viskattu veden mukana rannalle. olin kotona puolikolmelta. nukahtaminen oli vaikeaa. vatsassa hurja nälkä, mielessä kirkas valo. se näkyy sittenkin. kolmanteen junaan ehdin. sitomon mies kysyi tulenko yhdeltätoista. jätin pinon pöydälle. kävelin takaisin tähän, mistä kuusi tuntia sitten nousin. lapsi syntyi yöllä. strategiset mitat olivat 75 sivua, 2 tutkimuslukua, 16,5 peräkkäistä tuntia viimeistelyä. raskaus meni yli, mutta onneksi ei jouduttu turvautumaan sektioon. sain ulos mitä piti. isän silmissä tulokas oli varmasti kauniimpi kuin muiden. lapsi saa itsenäistyä nopeasti. hylkään sen muutaman tunnin kuluttua. sen jälkeen en tahdo ajatellakaan sitä hetkeen. lähettäköön kortin, kun aika on. elämäni kevät alkaa tänään. se on täytetty. ihanaa on taas hengittää!

tämän tunteen haluan muistaa, kun itsesyytökset alkavat: näiden resurssien puitteissa olen tehnyt sen, minkä jaksoin, pystyin ja sain aikaan. piste. jos ylihuomista ei olisi muistuttamassa olemassaolostaan, ei graduni valmistuisi varmasti koskaan. nyt olen tekstini kanssa ihan sujut. en usko, että parempaan olisin tällä kriittisyydellä pystynyt. siksi on turha myöhemmin voivotella, että voi, miksi en ahkerammin toiminut, voi, miksi en käyttänyt resursseja tehokkaammin! voi voi, kun tässä elämässä asiat olisivatkin yhtä yksinkertaisia kuin ajattelin opintojeni alussa. voi, miten onnettomampi olisin! onnelliseksi minut tekee gradu ja sen jääminen.

tänään on maanantai. huomenna on tiistai. ylihuomenna keskiviikko. torstai. sitten alkaa elämä.

pääsiäinen meni. pitkähkön tauon jälkeen lähdin aamulla tiedekunnalle. vajaa neljä tuntia oli aikaa gradulle ennen työvuoroa. rautatieaseman itäisestä ovesta astuttuani ja portaat laskeuduttuani rautatientori aukeni eteeni kevättä täynnä. valaistuin. jokin kauan hiljaa sivussa huilannut ääni muutti sävelen pääni kaikukopassa. kireän, tukalan ja turhamaisen mielentilan tilalle kipusi tyyni, tyytyväinen tuuli. maistoin jo varovasti autuutta, jonka huhtikuu vielä päiviensä mukana kantaa. siitä on pian sopivaa kahmia. ihmettelin hieman hienoa suhtautumistani. elämääni silmästä silmään tapittamista. hiljaisella lämmöllä. vesi ei päässyt kiehumaan. sinut olen valinnut, se vakuutti. olen sinun. ole sinut.

viikko sitten palasin kirkolle tuntitöihin. kolmea vuoroa viikossa painetaan. tienesti on hyvästä, tietää mies, jonka alkuvuosi on mennyt nollatuloilla ja opintolainalla. tällä hetkellä tärkeämpi työ olisi kuitenkin saattaa iso g kansiin. hiekka valuu ja silmiä kirvelee. niskat jumiutuvat, päätä jomottaa, kirjojen sivut tekee mieli repiä ja silputa. luomisessa pahinta on katsoa työtään silmästä silmään. kumpi voittaa: karhu vai leijona? kellistys uuvuttaa ja siltaan joutuminen masentaa. karhusta tulee teddy. hampaaton, kynnetön. luoja luovuttaa. opiskelu ei ole tuntunut koskaan näin vastenmieliseltä. jospa se onkin suunniteltu niin, että graduun opiskeluinto kaatuu. sitten on entistä mieluisampaa astua työelämään, elannon keruuseen. gradu ei anna elantoa, se tappaa ja tärvelee ihmisen elämän ilon. on siinä edistyttykin. struktuuri vaikuttaisi olevan selvä. kartta on piirretty. nyt eikun matkaan! rinkka painaa selässä. on kiiruhdettava joutuin, että sen saa laskea ja istahtaa nuotiolle,...