villen blogi

Lähimmäisen sunnuntain saarna 11.9.2022 Miika 6:6-8; 1.Joh. 4:7-12; Luuk. 10:25–37 Hoi siellä, onko kaikki hyvin? Hoi, tarvitsetko apua? Oih, kun sattuu. Kuuleeko kukaan minua? Oih ja voih! Ohi vain, ei kannata jäädä viivyttelemään. Ohi vain. Iholle asti koskee, kun katson häntä tuossa. Hio minusta siksi irti kaikki, mikä estää näkemästä lähimmäiseni hätää ja pysähtymästä hänen luokseen. Kirjaimista H, I ja O saadaan monta sanaa, joilla voimme tutkia tarkemmin päivän aihetta, lähimmäisenrakkautta:  Kirjaimista tulee ensiksikin ”HOI”, jolla voi yrittää saada toisen huomion. Sitten ”OHI”, jolla voi sivuuttaa toisen ja jättää huomiotta. Sanalla ”OIH” osoitetaan kipua siitä, että kukaan ei huomaa, tai ihastusta siitä, että joku huomasi. Kirjaimista tulee myös sana ”IHO”, joka tuntee, nostaa karvat pystyyn, tietää, mitä on olla ihminen, ihollinen. Ja HIO. Käsky tai pyyntö, joka toivoo tasaisempaa tietä, sileämpää kosketusta, lempeämpää katsetta, huomiota ja kohtaamista. Ehkä