Lähimmäisen sunnuntain saarna Kaupunginkirkossa 6.9.2020 1. Sam. 24:9-12,17-21; 1. Joh. 3:11-18; Matt. 5:43-48 Pikkupojasta lähtien minulle on yritetty tarjota vastakkainasettelua "me vastaan muut". Jos ei kyseessä ollut oman kylän jalkapallojoukkue vastaan naapurikylän potkupalloilijat, niin vähintään sitten Suomi vastaan Ruotsi. Vitsikirjoissa ruotsalainen oli aina suomalaisen alapuolella, koulussa kaverit sadattelivat pakkoruotsin lukemista, ja mielikuviin vaikuttaminen eteni sanoista tekoihin yleisurheilumaaotteluissa, jonne tehtiin reissuja paikan päälle, kannustettiin omia ja petyttiin suuresti, kun Ruotsi aika usein sattui voittamaan. En kuitenkaan ymmärtänyt oppia vihaamaan rakasta naapurimaata. Nuorena rakastuin ruotsin kieleen erityisesti Kent-yhtyeen laulujen myötä. Vaihto-oppilasvuotena Yhdysvalloissa skandinaavit olivatkin äkkiä samaa porukkaa. Sain monta hyvää ruotsalaista ystävää, joista joihinkin pidän edelleen yhteyttä. Rohkeus kohdata ja tutustua, uskallus
yhden papin puheita