Saarna 7.10.2018 Tuomasmessussa 20. sunnuntai helluntaista ”Usko ja epäusko” Kol. 1:19-23; Joh. 7:40-52 Hei, etsijä, kyselijä, kulkija. Lähde kanssani erämaan kuivuuteen. Se ehkä vaatii tällaisena viileänä syysiltana vähän enemmän mielikuvitusta, mutta lähde silti. Kulje kanssani erämaan hiekkaisella tiellä. On kuuma. On kuivaa. Kivet jalkojen alla ovat kovia. Auringonpaahde on ankara. Tunnet, kuinka jalkoja särkee. Uupumus valtaa lihakset. Suuta kuivaa. Vesitilkka olisi nyt paikallaan. Myös nälkä alkaa kurnia. Eikä missään kasva mitään. On pelkkää hiekkaa, kiveä ja karua maata. On myös kovin yksinäistä kulkea täällä erämaan autiudessa. Tyhjyys ympärillä. Hiljaisuus korvissa, mutta sielussa kaipuu. Tunnet, kuinka askel alkaa yksi toisensa jälkeen tuntua yhä raskaammalta. Silmäluomet tahtovat painua alas. Painat katseesi kohti maata kuin tahtoisit jo luovuttaa. Mutta silloin huomaatkin, kuinka maasto alkaa hiljalleen muuttua. Maa muuttuu koko ajan vihreämmäksi. Jotain kasvaa sitte
yhden papin puheita