Sinä jouluna oli yöllä paimenia ulkona. Ihan yllättäen ja valmistautumatta heille ilmoitettiin, että nyt on joulu. Oli aivan pimeää ja naps, taivas välähti valoa täyteen. Mahtoi säikähdyttää. Me sen sijaan osaamme jo varautua. Kalenterin luukuista osaamme laskea 24:ään ja hyvissä ajoin alamme varustautua joulua varten. Ja hyvä niin. Jeesuksen synttäreitä on syytä juhlia ihan olan takaa. Mutta me käymme joulun viettohon niin monin miettehin. Toisesta on ihana laittaa joulua. Ripustella koristeita, viritellä valoja, suunnitella pöydän antimia. Saa läheisiä kylään tai saa olla ihan omalla porukalla. Toinen taas saattaa kärsiä suorituspaineista. Kinkun kuorrutus palaa karrelle, rosolli unohtuu hankkia ja kuusikin on tyvestä kiero ja latvasta vino. Että vaikka kuinka valmistautuu, voi olo olla kuin kedolla äimistyneellä paimenella, että häh, nytkö se joulu jo tuli. Ehkä joulu löytyy välimaastosta. Jouluun satsataan, mutta on ihan ok, jos kaikki toiveet ja tavoitteet eivä
yhden papin puheita