villen blogi

Saarna talvisodan alkamisen 70-vuotismuistojumalanpalveluksessa Kaupunginkirkko 30.11.2009 Matt. 21:1-9 Joku on joskus sanonut, että rauha ei ole sellaista elämää, josta vastoinkäymiset ja taistelut puuttuvat, vaan sellaista elämää, jossa Jumala on läsnä. Tänään muistamme 70 vuotta sitten alkaneita tapahtumia. Marraskuun 30. 1939 alkoi kansamme 105 päivää kestänyt puolustautuminen Neuvostoliiton hyökkäyksiä vastaan. Siitä alkoi maamme osalta sotien ajanjakso, jota kesti jatkosodan ja Lapin sodan taisteluissa aina vuoden -45 huhtikuuhun saakka. Talvisodan syttyminen toi arkisen ja turvallisen elämän keskelle pelkoa, turvattomuutta ja kuolemaa. Me, jotka saamme nyt tänään elää ja asua turvallisessa ja vapaassa maassa, muistamme niitä urheita miehiä ja naisia, jotka antoivat oman elämänsä uhriksi maamme vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Meidän vapautemme, meidän itsenäisyytemme puolesta. Heidän uhrinsa rohkaisee tänään meitä vaalimaan maatamme ja yhteiskuntaamme niin, ettei sen tarvitsi

Saarna Lohikosken kirkossa 22.11.2009 klo 12 Dan. 12:1-3; Ilm. 20:11-21:1; Matt. 25:31-46 Saarna Kerran joukko nuoria järjesti bileet. Eikä mitkä tahansa bileet, vaan punaviinimarjamehubileet. Punaviinimarja-mehubileisiin olivat kaikki tervetulleita. Ainoa pääsyvaatimus bileisiin oli se, että toi mukanaan punaviinimarjamehua. Lasillisen, mukillisen, edes tilkkasen. Kunhan toi oman osuutensa punaviinimarja-mehua. Olohuoneessa oli nimittäin erityinen suuri lasikulho, johon jokainen punaviinimarjamehubileisiin saapuja voisi käydä kaatamassa mukanaan tuomansa punaviinimarjamehun. Kulho oli peitetty liinalla ja tarkoitus oli, että myöhemmin illalla liina vetäistiin pois ja ihasteltiin punaviinimarjamehua. Olivathan ne punaviini-marjamehubileet. Vieraita tuli paljon ja punaviinimarjamehubileet pääsivät alkamaan. Sitten koitti myös se hetki, jolloin punaviinimarjamehukulho paljastettaisiin. Bileiden järjestäjät asettuivat kulhon ympärille. Vieraat odottivat jännittyneinä. Lopulta liina vedet

laulu työtovereilleni outille ja teesalle ja heidän kuusamokaipuulleen: --- välillä mua ahdistaa, tämä mustan harmaa maa kaipaan jotain parempaa jotain kaunista, rauhaisaa tahtoisin täältä pois paikkaa jossa vois mun sielu levähtää ja sydän hengittää mä lähden, joo mä lähden minä lähden kuusamoon pakkaa kamat laatikkoon laitan poppia radioon joo mä lähden kuusamoon! siellä aina vapaa oon siellä katson nuotioon lähtisitkö mun kainaloon lähde kanssain kuusamoon! tämän päätölsen kun tein rauhan sain mielellein enää ei tartte kiiruhtaa eikä mitään suorittaa suoriudun vain täältä pois paikkaan jossa ois elämä niin ihanaa muualla sitä ei voi aavistaa, ei voi kuvitellakaan minä lähden kuusamoon pakkaa kamat laatikkoon laitan poppia radioon joo mä lähden kuusamoon! siellä aina vapaa oon siellä katson nuotioon lähtisitkö mun kainaloon lähde kanssain kuusamoon! --- verse: | hm | g | a | d a | pre-chorus: | g | a | g | a | chorus: | d | g | hm | a |