Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2009.

Perhe on lahja eli saarna Perheen sunnuntain messussa

Orimattilan kirkossa 20.9.2009 klo 10 Ps. 115:12-15 Laul.l. 8:6-7 Kol. 3:18-21 Mark. 10:2-9 Saarna Taisin tehdä erheen kun perustin perheen Ei pennut pysy petissä vaan surffailevat netissä toisten kotisivuilla pitkin maailman piiriä. Voi meitä hiiriä! Näin kuvaa vanhemman huolta lapsestaan Kirsi Kunnas lorussaan Hiiren iltahuokaus . Ovatko sinun vanhempasi olleet koskaan huolissaan siitä, miten paljon vietät aikaa tietokoneella? Tai siitä, syötkö kaiken ruoan lautaseltasi? Tai siitä, onko sinulla tarpeeksi vaatteita päällä, kun menet ulos? Vanhemmat osaavat kyllä aika usein olla huolissaan! Kun perheeseen syntyy lapsi, tuo hän mukanaan paljon iloa, onnea ja rakkautta. Mutta samassa paketissa on isälle ja äidille myös raskas kuorma huolta kannettavaksi. Ei siksi, että lapsi itse olisi rasite tai huoli, vaan siksi, että lapsi merkitsee niin paljon; hän on niin kallis, ihana ja suurenmoinen lahja, että tulee huoli siitä, mitä hänelle tässä elämässä voikaan tapahtua. Siksi me vanhemmat väl

oli hyvä päivä tänään

tänään mahtui päivään paljon mukavaa ja hyvää. seuraa kronologinen selonteko. 9.15: lähdin helsinkiin. autossa soi rock ja helsingin kaduilla oli vireä tunnelma. 10.30: piipahdin intersportiin. sain hyvää palvelua. kokeilin varoen tossuja. yllätyin, että asicsin nimbukset tuntuivat melkein ostamista vaille omilta. en vielä uskaltanut. sen sijaan löysin puoleen hintaan juoksupuvun syksyksi. menee se talvenkin. 11.00: lounas maikin kanssa. 12.00: päivärukous rakkaassa tuomiokirkossa. 13.00: tapaaminen tulevan piispani kanssa. lyhyt mutta antoisa keskustelu mm. kymmenen käskyn kanssa kilvoittelusta ja papin perheestä huolehtimisesta. kaiken kukkuraksi varmistui muutto jyväskylään. n. 14.30: pääsin tonkimaan tuomiokirkon holvin ulkomaisia kolikoita. tein pari löytöä. amerikkalaisten osavaltioquartereiden kokoelmani on nyt täysi! englannin punnista puuttuu kolme. n. 20.00: elia oppi polkemaan pyörää! ylpeä isi vain käveli vieressä ja lykkäsi alkuvauhdit. hyvä päivä, parempi mieli.

kuinka tästä eteenpäin?

pohdin, onko bloggaaminen tullut tiensä päähän. juoksublogia päivitän, sillä sen sisältö tuotetaan fysiikan avulla. tämä vaatii enemmän sielun altistamista. sitä olen viime aikoina varonut. kuten moni on väittänyt, yksi syy blogin kirjoittamisen nihkeyteen lienee facebook. se on foorumi, jonka kautta tuntonsa vuodatettua saa isommalle määrälle lukijoita yksinkertaisemmin, pelkistetymminen ja nopeammin. jokin arvo blogillekin kuitenkin jää. blogi on nettipäiväkirja. päiväkirjan mieli on siinä, että sitä pidetään. mielellään päivittäin. papiksi tuleminen kohta vuosi sitten on hillinnyt halua julkisesti kirjoittaa. ehkä niin ei tarvitsisi olla. kokeillaan. viime aikoja kuvaa painokkaasti muutos. reilu pari viikkoa sitten sain kuulla tulleeni valituksi jyväskylän seurakunnan papiksi. työni ja tieni orimattilassa tulevat kuun lopussa päihinsä. muutos on kreikaksi krisis ja kyllähän tässä on monenlaista rauhaa järkytetty. on tehnyt kipeää julistaa sanomaa, joka ei ole ainoastaan iloinen. to