villen blogi

kaveri kalle käyttää rouvastaan nimitystä bona uxor. katsoin viimein latinan sanakirjasta, mikä on täsmällinen merkitys. hyvä vaimo. vt:n eksegeetti yhdistää sen heti sananlaskujen kirjan lopusta löytyvään hyvän vaimon ylistykseen. vanha käännös puhui kelpo vaimosta. molempi parempi. itsehän luin ylistyksen kosiessani. viimeinen ja tärkein sana oli kyllä. päivän päällimmäinen sana on odotus. odottelen puhelinsoittoa, joka kertoo saanko työpaikan. samalla odotan ensi viikkoa, jolloin ensin valmistun, sitten lähden heti riparille. maisterina. oppineena miehenä. kesätyön jatkoksi odotan uutta aikaa. mahdollista muuttoa, uutta kaupunkia, uutta tehtävää. pojallakin on sana hallussa. ensimmäiset kakka, pappa, kakku ja kukka ovat saaneet seuraksi jo monta muuta. mahtavaa on, kun voi käydä dialogia. - haluatko katsoa maisaa? - joo! - laittaako isi ankka-jakson? - ei. maisa on hiiri, jonka voi nähdä dvd-soittimen avulla. nyt sanat loppuvat. bona uxor lähtee uimaan.

tästä keväästä puhuminen graduhelvettinä on lopulta melko perusteltua. se ei ole ollut elämäni kevät. sen sijaan se on ollut joka päivä uudelleen väsymisen ja kuolemisen ontto kevät. helvetissä ei ole rakkautta. se on jatkuvia vaatimuksia ilman armahdusta. helvetti on armoton. se on kontaktiton. helvetissä ollaan totaalisen yksin. rinnalla ei ole elämän antaja eikä elämän jakaja. graduntekoni oli suorittamista ilman armoa. siinä kärsivät ihmissuhteeni, henkinen jaksamiseni ja olemisen mieli ja halu. kumma kyllä, vaikka pelkäsin itseni soimaamista ja katumusmieltä, oi, miksi? -kysymyksiä ei ole noussut. minulle on todella ihan sama, mitä latinaksi siitä lausutaan. tämän tein käänteisesti elämää varten. tein sen, jotta en elämää kokonaan hukkaisi ja helvettiini uppoisi. asiasta toiseen. nyt, kun olen työnhaun aloittanut, olen herännyt minustako tähän -pelkoihin. minustako papiksi? minustako paimenen työtä tekemään? vaikka publiikki kesäkuussa koittaa, ei se minusta valmista saa. tämä