villen blogi

emme koskaan nähneet taidehallin näyttelyitä. menimme kyllä paikan päälle mutta käännyimme pois huomattuamme ettei rattailla ole tiloissa mitään virkaa. vaihdoimme, onneksi, tennispalatsille, jossa ranskalaisen robert doisneaun valokuvia oli ripustettu esille katulyhtyjen ja puistonpenkkien ympärille. fantastique! no, illan tullen vaimo alkoi voida pahoin ja painoin päivän loppuun koti-isinä. jatkoin läpi yön ja aamun (elia heräsi 5:20!), kunnes emmi tuli tuuraamaan, jotta pääsisin koululle opettamaan. päästin puoliltapäivin emmin töihin, hyssyttelin eliaa parvekkeella, kun aura-auto piipitti ja mörisi kaiteen alla. päiväunet jäivät alamittaisiksi, lähdimme pyörähtämään kaupungissa, josta palatessa minulla oli täysi työ saada poika pysymään valveilla. nyt odotan, että kello raksuttaa, jotta tulee aika mennä kylpyyn, puurolle ja petiin. minunkin.

herätys toisen vuoden ensimmäisenä aamuna tapahtui puolikuudelta. vuosi sitten heräsimme aamuun myöhemmin vaikka elia oli vasta illalla putkahtanut. lueskelin illalla päiväkirjaa vuoden takaa. synnytyssaagaa. sen mitä ylös ehdin vähemmän kriittisinä vaiheina laittaa. nyt elia nukkuu päiväuniaan taas mallikkaasti. kunhan niiltä ehtii, lähdemme taidehallille. bongasin sieltä pari kiinnostavaa näyttelyä. rutiini palatkoon uomiinsa. huomenna pidän viimeisen tuntini ekatokalaisille. laitoin suunnitelman kasaan melko nopeasti, ehkä hieman tarkoituksellakin. siinäpähän katsotaan, miten taidot ovat hanskassa, vai ovatko.

mitä ounastelinkin, tapahtui. herkkuja jäi yli tarpeiden, tarjonta ylitti kysynnän. jääkaappi ratkeilee liitoksistaan, vaikka uusi onkin. juhlat onnistuivat. eliaa oli juhlimassa pirjo-mummin sakki, laura-täti, naapurin kalalukat, uintikaveri meri ja kerhokavereista neat, alma ja laura (äitineen kaikki). emmi-täti estyi harmillisesti kuumeilun vuoksi. elia pokkasi hurjan määrän uusia kirjoja, joista vanhemmat ilostuivat kenties saajaansa enemmän: nyt on taas uutta jännittävää luettavaa moneksi (!) kerraksi. isin järjestämä onginta sai suosion. kaikki kävivät koettamassa onkeaan ja jokaisen ämpäriin tarttui pilli ja makeaa mahan täytteeksi. päivän ainoa miinus ovat olleet elian unet. niitä on nukuttu vähän. aamulla herättiin jo puolikuudelta. päiväunille lähdettiin jo ennen yhtätoista (!) ja niiltä herättiin jo puoliyhdeltä. hienosti viimeistä päivää vauvan jaloilla tepsuttava jaksoi juhlien läpi. yöunille lähdettiin juuri: seitsemältä, normaaliin tapaan. nyt asettaudun sohvalle ja haas

syntymäpäivämme lähestyy. minusta tulee vuoden (-ikäinen) isi, kun elia täyttää maanantaina kokonaisen vuoden. juhlat pidetään kuitenkin jo sunnuntaina. osa vieraista käy tänään perjantaina. mummi tulee puolestaan vasta viikon päästä. porrastetut vastaanotot alkavat siis jo tässä vaiheessa. mikähän tästä lapsesta tulee! tästä johtuen vapaapäivät on siivottu, käyty (onnistuneesti!) marketissa ja podettu järjestelystressiä. joka kemujen kohdalla sama juttu: korkeat tavoitteet vaativat psyykeltä paljon. ja korkealta usein pudotaan, kun vaikkapa kutsutut eivät pääse paikalle. no, toivon mukaan nämä juhlat välttyvät tältä. lastenjuhlat ovat sitäpaitsi eri juttu. tavoitteet ovat heti metrin matalammat. jalat pysyvät maassa polvia myöten. lupasin järjestää ongintaa. se ei kai voi olla kovin vaikeaa.

istun yliopistolla, tietokoneen edessä, kun en muutakaan keksi enkä jaksa. kävin aamulla siivoamassa ja avaamassa kirkon. nyt odottelen työkokouksen alkua, jonne saapuu historiallisesti muu perhekin. ja kulutan aikaa tässä. tein kierroksen kirjakaupassa, koska mieleni oli saanut halun ostaa mikko kuustosesta kertovan kirjan. etsin ja etsin (löysin vahingossa bono-kirjan, jonka nyt toivon senkin) kunnes myyjä tuli apuun ja näytti että teos löytyy tämän toisen alta. kelan, kirkon ja kodin maksamalla rahalla en sen hintaista kertomusta hyllyyni saata sommittaa. pahoitin mieleni ja menin syömään unicafen spagettiannoksen. syödessä luin artikkelin hyväntekemisestä. yhteiskuntavastuu on kohonnut, todettiin. nyt halutaan osallistua hyväntekeväisyyteen, sillä se poistaa kuluttamisesta aiheutuvan syyllisyyden: kun kerran kulutetaan, niin kulutetaan sitten siten, että siitä saa apua joku tarvitseva, ja itse saa tuotteen. esimerkkituotteina oli muiden muassa edellä mainitun bonon red-kampanjaan

olen nyt saanut olla elian kanssa kotona tämän puoli kuuta. viisi päivää koti-isinä, sitten kaksi suntiona. sitten taas kotona ja nyt kirkolla. väsymystä säilön soluihin, mikä ei ole lainkaan viisasta. viisas menisi iltaisin aikaisemmin nukkumaan ja ottaisi päiväunia pojan kanssa yhtaikaa. vaan isin tahto on kova ja pää jukurin. kun oma aika on kortilla, on sitä väsättävä - ja väsyttävä - itse lisää. mutta: koti-isin arki on kermakakkua. aamulla keitämme yhdessä kahvit. siinä yhdistyvät pienen pojan mielessä tuttu rutiini ja kojeen jännittävä porina. hän saa itse ottaa suodatinpussin rasiasta ja isi mittaa purut: yksi, kaksi, kolme, neljä. (kaikessa kasvatuksen kautta.) ai niin. pitkään elia sairasti nuhaa. kuumettakin oli. lopulta saatiin diagnoosi: korvatulehdus. eivät siis vain kovat pakkaset pitäneet meitä sisätiloissa. nyt olemme päässeet jälleen pulkan selkään. tänään kiersimme urheilukentän. kentällä traktori siirsi lunta ja murisi. kermaa ja vaahtoa on kölliä. sieppaan välillä

karhunpoika sairastaa. pienen nenän pienillä sieraimilla on hankala tukossa hengittää. isi on väsynyt. alkuviikon olen käynyt töissä, opettamassa ja koettanut lukea tenttiin, joka on huomenna. ensi viikon alusta asetun koti-isiksi. vaimo lähtee harjoitteluun. olen harjoitellut osaani antaumuksella. se, mikä muuttuu, on kipuja lievittävää: asettuminen. saan syystä jättää muun vähemmälle ja keskittyä poikaani, joka täyttää tässä kuussa vuoden. vauvavuotemme on ohi.