villen blogi

Saarna luomakunnan sunnuntaina 26.9.2026 Mitä olet viimeksi saanut luonnosta? Ehkä olet korjannut satoa tai kerännyt marjoja, kukkia tai omenoita, ehkä löysit ämpäreittäin kantarelleja, ehkä verkoissa oli monta kalaa, ehkä keväällä istutetut perunat kasvoivat hyvin. Ehkä kävelit koiran kanssa metsässä ja verenpaine madaltui. Ehkä katselit järvelle ja mieli keveni. Ehkä joit pullakahvit luontopolun varrella. Tai ehkä otit aamulla lasillisen puhdasta vettä etkä edes tiedostanut, mikä aarre käsissäsi oli. Helposti löytyy monenlaisia asioita, joita luonnosta saamme. Luomakunta tarjoaa meille paljon. Mutta mitä olet viimeksi itse antanut luonnolle tai luomakunnalle? Helposti me otamme ja saamme. Mutta mitä olemme antaneet? Raamatun alkulehdillä, ns. toisessa luomiskertomuksessa kerrotaan, mitä kaikkea Luoja meille antaa: ”Maasta kumpusi vettä, ja se kasteli maan pinnan.” ”Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen.”  ”Jumala...

Saarna 13.9.2026 Jumalan huolenpito: 1. Kun. 17:1,8.16; Fil. 4:10-14; Luuk. 10:38-42 Minun mummoni oli tuollainen Martta. Innokas huolehtimaan ja hääräilemään. Vähän hätäilikin aina, että onhan kaikki syöneet ja onhan kaikki nyt varmasti hyvin. Mutta ehkä se oli hänen tapansa osoittaa, että välitti. Piti huolta. Huolehti. Oli huolissaan. Huolehtiminen on ehkä sinullekin tuttua. On helppo olla huolissaan. On vaikeaa olla huoleton. Kädet ovat usein täynnä kuin Martalla. Mieli on täynnä monenlaisia huolia. Sitä herkästi huolehtii ja hätäilee niin monista asioista. Myös siksi, että välittää ja asiat ovat tärkeitä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan huolehtia on verbi, jolla on kaksi vähän erisävyistä merkitystä. Huolehtia voi ensiksikin tarkoittaa sitä, että pitää huolta jostakin, hoitaa, huoltaa tai vaalii jotakin. Esimerkiksi huolehtii tehtävistään, järjestyksestä, opinnoistaan. Tai sitten toiseksi huolehtia voi tarkoittaa sitä, että on huolissaan, huolissaan jostakin tai jonkun puolesta, ...

Saarna 30.8.2026 Lähimmäisen sunnuntai:  1. Sam. 24:9–12, 17–21; 1. Joh. 3:11–18; Matt. 5:43-48 Kain ja Abel. Saul ja Daavid. Lähimmäinen ja vihamies. Hyvät ja pahat. Me ja muut. Tutut ja vieraat. Meikäläiset ja muukalaiset. Tuntuu, että meille ihmisille on tosi helppoa jaotella toisiamme. Olemme siinä usein tosi hyviä. Vetämään rajoja ja lokeroimaan toisiamme. Niinhän nuo raamatuntekstitkin osoittavat. Toiset ihmiset yrittivät saada Daavidin kääntymään Saulia vastaan. Kainista tehtiin varoittava esimerkki. Jeesus joutuu herättelemään kuulijoitaan siitä, että vihollisuus on vain meidän ihmisten keksimä juttu. Voi olla, että ihminen tarvitsee sitä. Lokerointia, jakamista erilaisiin ryhmiin ja joukkoihin. Sellainen luo turvaa, antaa selkeyttä. On mielessään helpompi hallita kokonaisuuksia, kun on pilkkonut ne pienempiin osiin. Mutta emme saa unohtaa isoa kuvaa. Että olemme yksi ihmiskunta. Ja osa koko luomakuntaa. Ja Suomessakin yksi yhteiskunta ja kansakunta. Kirkossa yks...

Saarna 23.8.2026 Jeesus, parantajamme - Sananl. 18:4–8, 21;  Jaak. 3:2–12;  Matt. 12:33–37 ”Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin.” Näin alkoi Jaakobin kirjeen lukukappale. ”Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin.” Tuo lause laittaa miettimään asioita, joita on tullut sanottua. Asioita, jotka on jäänyt sanomatta. Tapaa, jolla olen puhunut. Kieltä, jota olen käyttänyt. Puhumattomuutta ja hiljaiseksi jäämistä, väärinymmärryksiä ja loukkauksia, joita olen omalla toiminnallani, omilla valinnoillani, omilla sanomisillani saanut aikaan. ”Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin.” Ja joku siitä kärsii. Toinen ihminen, tuttu ja läheinen, tai vieraskin, joku jolle sanat eivät edes olleet tarkoitettu. Ja itseenkin sattuu, jos on tullut sanoneeksi tyhmästi tai ajattelemattomasti. Päivän kaikki tekstit puhuvat puhumisesta, kielen vallasta ja voimasta rakentaa tai rikkoa, meidän sanoistamme ja siitä, miten helppo on hairahtua sanoissaan. Lipsauttaa ääneen jotain, mitä ei tarkoita. Tai täll...

Saarna 9.8.2026 Etsikkoaikoja Jer. 6:16-19; Luuk. 4:23-30 Rippikoulukesä on Kangasniemellä takanapäin. Nuoret ovat taas saaneet kokemuksen, joka jäi mieleen, kokemuksen, joka kantaa elämässä ja johon voi vuosien päästä palata. Rippikoulu on ollut monelle mukavaa aikaa. Sen aikana on saatu uusia kavereita ja on saatu uutta ajateltavaa. Mutta rippikoulu on monelle myös erityinen aika, jolloin usko Jumalaan on saanut vahvistua. Sunnuntain aiheena on Etsikkoaikoja. Etsikkoaika voisi tarkoittaa aikaa, jolloin Jumala puhuttelee tai jolloin koetaan, että Jumala on lähellä. Rippikoulun lisäksi tällaisia aikoja voivat olla erilaiset kriisit ja elämässä kohdatut vastoinkäymiset. Sellaiset ajat, kun tapahtuu jotain, minkä edessä omat voimat ja omat keinot loppuvat ja joutuu pysähtymään ja etsimään turvaa itsensä ulkopuolelta. ”Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista!” julisti Jeremia ja koetti saada kansaa tekemään oikeita ratkaisuja. Ehkä etsikkoaika ...

Saarna 5.7.2026 Apostolien päivä Hes. 2:1-8; Ef. 2:19-22; Matt. 16:13-19 Apostolien päivän evankeliumin jatkoksi haluan tässä saarnassa laittaa meidät pohtimaan ja kyselemään itseltämme ja ehkä samalla hiljaa mielessämme rukoillen, myös Jumalalta, sellaisia melko keskeisiä uskoon liittyviä asioita ja kysymyksiä, kuten että: Kuka Jeesus sinulle on? Tai mitä sinä olet Jeesukselle? Ja keitä me olemme hänelle? Ensimmäisenä siis: Kuka Jeesus sinulle on?  Millaisen Jeesuksen sinä tunnet?  Millaista Jeesusta sinä rukoilet? Vai rukoiletko? Miltä sinun tuntemasi Jeesus näyttää? Miltä hänen sanansa kuulostavat? Millaisella äänellä hän sinulle puhuu? Onko Jeesus enemmän uskon opettaja vai uskon kohde? Onko hän rakkauden radikaali saarnamies vai itse rakkauden tuoja? Onko Jeesus yksi esimerkillinen ihminen muiden joukossa vai jotain enemmän? Vaikkapa niin kuin Pietari sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Ja, onko Jeesus kuitenkaan joko tai, vai voiko hän...

Konfirmaatiomessun puhe 28.6.2026 Evankeliumista Johanneksen mukaan, Pipliaseuran uuden käännöksen mukaan (Joh. 8:2-11): Aikaisin aamulla hän palasi temppeliin, ja hänen luokseen kerääntyi valtavasti ihmisiä. Jeesus istuutui ja ryhtyi opettamaan heitä. Kesken kaiken oppineet ja fariseukset toivat paikalle naisen, joka oli pettänyt miestään toisen kanssa. He panivat hänet näytille ja sanoivat: »Opettaja, tämä nainen saatiin kiinni itse teossa pettämässä miestään. Mooseksen laissa tällaiset määrätään kivitettäväksi. Mitä mieltä sinä olet?» He sanoivat näin koetellakseen Jeesusta ja päästäkseen syyttämään häntä. Jeesus kuitenkin vain kumartui ja piirteli sormellaan maahan. Kun he tivasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: »Ensimmäisen kiven voi heittää teistä se, joka ei ole koskaan tehnyt syntiä.» Hän kumartui taas piirtelemään maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan kysyjät lähtivät pois yksi toisensa jälkeen. Ensimmäisinä lähtivät vanhimmat heistä. Jeesus ja nainen jäivät väkijo...

Saarna 21.6.2026 Hoos. 12:6-7; Room. 4:1-8; Luuk. 15:11-32 Sanotaan näkemiin, toivon että vielä palataan. Pihapuut ovat kyynelten varsia. Tavarat on pakattu, pistän auton valot päälle ja sinä piilotat avaimen ruukkuun. Kesän tyynet hetket, retket rantaan vaihtuu syksyn pohjoistuuliin. Hei hei hei hei nähdään vuoden päästä. Näin kaihoisasti laulaa Samuli Putro kappaleessaan Kesän tyynet hetket. Keskellä suloista suvea ja kesän ihanuutta ei ole ehkä kovin hohdokasta aloittaa saarnaa ajatuksella, että tämäkin kesä päättyy pian. Mutta niin se kuitenkin on. Juhannuskoivut lakastuvat ja kuivuvat pois. Aika, jonka saamme, on ohikiitävää. Ei ole yhdentekevää, kuinka me aikamme käytämme. Kesästä saa nauttia niin kauan kuin sitä kestää. Hetkeen kannattaa tarttua, tarrata tilaisuuksiin, koska niitä tuntuu olevan vain rajallinen määrä. Mahdollisuuksia ei ole tuhlattavaksi. Vai onko sittenkin? Luin äsken kertomuksen, jota kutsutaan tuhlaajapoikavertaukseksi. Poika tuhlaa omaisuuden, ...