villen blogi

Saarna 30.8.2026 Lähimmäisen sunnuntai:  1. Sam. 24:9–12, 17–21; 1. Joh. 3:11–18; Matt. 5:43-48 Kain ja Abel. Saul ja Daavid. Lähimmäinen ja vihamies. Hyvät ja pahat. Me ja muut. Tutut ja vieraat. Meikäläiset ja muukalaiset. Tuntuu, että meille ihmisille on tosi helppoa jaotella toisiamme. Olemme siinä usein tosi hyviä. Vetämään rajoja ja lokeroimaan toisiamme. Niinhän nuo raamatuntekstitkin osoittavat. Toiset ihmiset yrittivät saada Daavidin kääntymään Saulia vastaan. Kainista tehtiin varoittava esimerkki. Jeesus joutuu herättelemään kuulijoitaan siitä, että vihollisuus on vain meidän ihmisten keksimä juttu. Voi olla, että ihminen tarvitsee sitä. Lokerointia, jakamista erilaisiin ryhmiin ja joukkoihin. Sellainen luo turvaa, antaa selkeyttä. On mielessään helpompi hallita kokonaisuuksia, kun on pilkkonut ne pienempiin osiin. Mutta emme saa unohtaa isoa kuvaa. Että olemme yksi ihmiskunta. Ja osa koko luomakuntaa. Ja Suomessakin yksi yhteiskunta ja kansakunta. Kirkossa yks...

Saarna 23.8.2026 Jeesus, parantajamme - Sananl. 18:4–8, 21;  Jaak. 3:2–12;  Matt. 12:33–37 ”Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin.” Näin alkoi Jaakobin kirjeen lukukappale. ”Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin.” Tuo lause laittaa miettimään asioita, joita on tullut sanottua. Asioita, jotka on jäänyt sanomatta. Tapaa, jolla olen puhunut. Kieltä, jota olen käyttänyt. Puhumattomuutta ja hiljaiseksi jäämistä, väärinymmärryksiä ja loukkauksia, joita olen omalla toiminnallani, omilla valinnoillani, omilla sanomisillani saanut aikaan. ”Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin.” Ja joku siitä kärsii. Toinen ihminen, tuttu ja läheinen, tai vieraskin, joku jolle sanat eivät edes olleet tarkoitettu. Ja itseenkin sattuu, jos on tullut sanoneeksi tyhmästi tai ajattelemattomasti. Päivän kaikki tekstit puhuvat puhumisesta, kielen vallasta ja voimasta rakentaa tai rikkoa, meidän sanoistamme ja siitä, miten helppo on hairahtua sanoissaan. Lipsauttaa ääneen jotain, mitä ei tarkoita. Tai täll...

Saarna 9.8.2026 Etsikkoaikoja Jer. 6:16-19; Luuk. 4:23-30 Rippikoulukesä on Kangasniemellä takanapäin. Nuoret ovat taas saaneet kokemuksen, joka jäi mieleen, kokemuksen, joka kantaa elämässä ja johon voi vuosien päästä palata. Rippikoulu on ollut monelle mukavaa aikaa. Sen aikana on saatu uusia kavereita ja on saatu uutta ajateltavaa. Mutta rippikoulu on monelle myös erityinen aika, jolloin usko Jumalaan on saanut vahvistua. Sunnuntain aiheena on Etsikkoaikoja. Etsikkoaika voisi tarkoittaa aikaa, jolloin Jumala puhuttelee tai jolloin koetaan, että Jumala on lähellä. Rippikoulun lisäksi tällaisia aikoja voivat olla erilaiset kriisit ja elämässä kohdatut vastoinkäymiset. Sellaiset ajat, kun tapahtuu jotain, minkä edessä omat voimat ja omat keinot loppuvat ja joutuu pysähtymään ja etsimään turvaa itsensä ulkopuolelta. ”Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista!” julisti Jeremia ja koetti saada kansaa tekemään oikeita ratkaisuja. Ehkä etsikkoaika ...