villen blogi

Konfirmaatiomessun puhe 28.6.2026 Evankeliumista Johanneksen mukaan, Pipliaseuran uuden käännöksen mukaan (Joh. 8:2-11): Aikaisin aamulla hän palasi temppeliin, ja hänen luokseen kerääntyi valtavasti ihmisiä. Jeesus istuutui ja ryhtyi opettamaan heitä. Kesken kaiken oppineet ja fariseukset toivat paikalle naisen, joka oli pettänyt miestään toisen kanssa. He panivat hänet näytille ja sanoivat: »Opettaja, tämä nainen saatiin kiinni itse teossa pettämässä miestään. Mooseksen laissa tällaiset määrätään kivitettäväksi. Mitä mieltä sinä olet?» He sanoivat näin koetellakseen Jeesusta ja päästäkseen syyttämään häntä. Jeesus kuitenkin vain kumartui ja piirteli sormellaan maahan. Kun he tivasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: »Ensimmäisen kiven voi heittää teistä se, joka ei ole koskaan tehnyt syntiä.» Hän kumartui taas piirtelemään maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan kysyjät lähtivät pois yksi toisensa jälkeen. Ensimmäisinä lähtivät vanhimmat heistä. Jeesus ja nainen jäivät väkijo...

Saarna 21.6.2026 Hoos. 12:6-7; Room. 4:1-8; Luuk. 15:11-32 Sanotaan näkemiin, toivon että vielä palataan. Pihapuut ovat kyynelten varsia. Tavarat on pakattu, pistän auton valot päälle ja sinä piilotat avaimen ruukkuun. Kesän tyynet hetket, retket rantaan vaihtuu syksyn pohjoistuuliin. Hei hei hei hei nähdään vuoden päästä. Näin kaihoisasti laulaa Samuli Putro kappaleessaan Kesän tyynet hetket. Keskellä suloista suvea ja kesän ihanuutta ei ole ehkä kovin hohdokasta aloittaa saarnaa ajatuksella, että tämäkin kesä päättyy pian. Mutta niin se kuitenkin on. Juhannuskoivut lakastuvat ja kuivuvat pois. Aika, jonka saamme, on ohikiitävää. Ei ole yhdentekevää, kuinka me aikamme käytämme. Kesästä saa nauttia niin kauan kuin sitä kestää. Hetkeen kannattaa tarttua, tarrata tilaisuuksiin, koska niitä tuntuu olevan vain rajallinen määrä. Mahdollisuuksia ei ole tuhlattavaksi. Vai onko sittenkin? Luin äsken kertomuksen, jota kutsutaan tuhlaajapoikavertaukseksi. Poika tuhlaa omaisuuden, ...

Saarna juhannuksena 20.6.2026 Jes. 51:3-6; Ap.t. 14:15-17; Luuk. 1:57-66 Rakkaat ystävät, tänä kesänä, tänä juhannuksena, ehkä jopa tänä aamuna, millaista hyvyyttä sinä olet saanut kokea? Mistä olet iloinnut?  Mikä on saanut hymyn huulille tai onnen tunteen rintaasi? Onko sinulle tapahtunut jotain, mikä on saanut toiset iloiseksi? Onko naapureille tai sukulaisille käynyt jotain, mistä sinä olet saanut aiheen iloita ja kiittää? Mikä on juuri nyt niin hyvin, että voisit vaikka huokaista ilmaan ilahtuneen kiitoksen? Kun Elisabet synnytti lapsen, monet kuulivat tästä ilosta ja tulivat iloitsemaan yhdessä hänen kanssaan. Eivät tainneet sikäläiset ihmiset tuntea tuota meikäläisten sanontaa, että ”kel onni on se onnen kätkeköön”. Ei, vaan yhden ilo oli yhteinen ilo. Yhden ilo yhdisti yhteisön. He iloitsivat yhdessä siitä hyvyydestä, mitä yksi heistä oli saanut kokea. Ehkäpä Jumala jakaa hyvyyttään yhdelle, ja yhden kautta monelle, yhteiseksi iloksi, jotta muutkin saavat sii...

Saarna 7.8.2026 -  Katoavat ja katoamattomat aarteet Jeesus sanoi:     ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.     Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” ( Matt. 13:44–46) Minkä vuoksi sinä olisit valmis laittamaan kaiken muun sivuun? Millaiset asiat ovat sinulle aarteita, jotain mistä haluat pitää kiinni? Jeesuksella on verrattomia vertauksia. Jeesus käyttää usein juuri vertauksia puhuessaan asioista, joita on ehkä vaikea ihmismielellä tajuta. Sydämen tai sielun asioita voi olla joskus vaikea hyväksyä järjellä. Eikä Jumalasta tai taivaasta tai uskosta oikeastaan voikaan tämän meidän rajallisen kielen avulla sanoa kovin täydellisiä selityksiä. Vähän sama kuin yrittäisi kiteyttää jonki...