Saarna 21.6.2026 Hoos. 12:6-7; Room. 4:1-8; Luuk. 15:11-32 Sanotaan näkemiin, toivon että vielä palataan. Pihapuut ovat kyynelten varsia. Tavarat on pakattu, pistän auton valot päälle ja sinä piilotat avaimen ruukkuun. Kesän tyynet hetket, retket rantaan vaihtuu syksyn pohjoistuuliin. Hei hei hei hei nähdään vuoden päästä. Näin kaihoisasti laulaa Samuli Putro kappaleessaan Kesän tyynet hetket. Keskellä suloista suvea ja kesän ihanuutta ei ole ehkä kovin hohdokasta aloittaa saarnaa ajatuksella, että tämäkin kesä päättyy pian. Mutta niin se kuitenkin on. Juhannuskoivut lakastuvat ja kuivuvat pois. Aika, jonka saamme, on ohikiitävää. Ei ole yhdentekevää, kuinka me aikamme käytämme. Kesästä saa nauttia niin kauan kuin sitä kestää. Hetkeen kannattaa tarttua, tarrata tilaisuuksiin, koska niitä tuntuu olevan vain rajallinen määrä. Mahdollisuuksia ei ole tuhlattavaksi. Vai onko sittenkin? Luin äsken kertomuksen, jota kutsutaan tuhlaajapoikavertaukseksi. Poika tuhlaa omaisuuden, ...
Saarna juhannuksena 20.6.2026 Jes. 51:3-6; Ap.t. 14:15-17; Luuk. 1:57-66 Rakkaat ystävät, tänä kesänä, tänä juhannuksena, ehkä jopa tänä aamuna, millaista hyvyyttä sinä olet saanut kokea? Mistä olet iloinnut? Mikä on saanut hymyn huulille tai onnen tunteen rintaasi? Onko sinulle tapahtunut jotain, mikä on saanut toiset iloiseksi? Onko naapureille tai sukulaisille käynyt jotain, mistä sinä olet saanut aiheen iloita ja kiittää? Mikä on juuri nyt niin hyvin, että voisit vaikka huokaista ilmaan ilahtuneen kiitoksen? Kun Elisabet synnytti lapsen, monet kuulivat tästä ilosta ja tulivat iloitsemaan yhdessä hänen kanssaan. Eivät tainneet sikäläiset ihmiset tuntea tuota meikäläisten sanontaa, että ”kel onni on se onnen kätkeköön”. Ei, vaan yhden ilo oli yhteinen ilo. Yhden ilo yhdisti yhteisön. He iloitsivat yhdessä siitä hyvyydestä, mitä yksi heistä oli saanut kokea. Ehkäpä Jumala jakaa hyvyyttään yhdelle, ja yhden kautta monelle, yhteiseksi iloksi, jotta muutkin saavat sii...