Konfirmaatiomessun puhe 28.6.2026 Evankeliumista Johanneksen mukaan, Pipliaseuran uuden käännöksen mukaan (Joh. 8:2-11): Aikaisin aamulla hän palasi temppeliin, ja hänen luokseen kerääntyi valtavasti ihmisiä. Jeesus istuutui ja ryhtyi opettamaan heitä. Kesken kaiken oppineet ja fariseukset toivat paikalle naisen, joka oli pettänyt miestään toisen kanssa. He panivat hänet näytille ja sanoivat: »Opettaja, tämä nainen saatiin kiinni itse teossa pettämässä miestään. Mooseksen laissa tällaiset määrätään kivitettäväksi. Mitä mieltä sinä olet?» He sanoivat näin koetellakseen Jeesusta ja päästäkseen syyttämään häntä. Jeesus kuitenkin vain kumartui ja piirteli sormellaan maahan. Kun he tivasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: »Ensimmäisen kiven voi heittää teistä se, joka ei ole koskaan tehnyt syntiä.» Hän kumartui taas piirtelemään maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan kysyjät lähtivät pois yksi toisensa jälkeen. Ensimmäisinä lähtivät vanhimmat heistä. Jeesus ja nainen jäivät väkijo...
Saarna 21.6.2026 Hoos. 12:6-7; Room. 4:1-8; Luuk. 15:11-32 Sanotaan näkemiin, toivon että vielä palataan. Pihapuut ovat kyynelten varsia. Tavarat on pakattu, pistän auton valot päälle ja sinä piilotat avaimen ruukkuun. Kesän tyynet hetket, retket rantaan vaihtuu syksyn pohjoistuuliin. Hei hei hei hei nähdään vuoden päästä. Näin kaihoisasti laulaa Samuli Putro kappaleessaan Kesän tyynet hetket. Keskellä suloista suvea ja kesän ihanuutta ei ole ehkä kovin hohdokasta aloittaa saarnaa ajatuksella, että tämäkin kesä päättyy pian. Mutta niin se kuitenkin on. Juhannuskoivut lakastuvat ja kuivuvat pois. Aika, jonka saamme, on ohikiitävää. Ei ole yhdentekevää, kuinka me aikamme käytämme. Kesästä saa nauttia niin kauan kuin sitä kestää. Hetkeen kannattaa tarttua, tarrata tilaisuuksiin, koska niitä tuntuu olevan vain rajallinen määrä. Mahdollisuuksia ei ole tuhlattavaksi. Vai onko sittenkin? Luin äsken kertomuksen, jota kutsutaan tuhlaajapoikavertaukseksi. Poika tuhlaa omaisuuden, ...