Saarna 13.9.2026 Jumalan huolenpito: 1. Kun. 17:1,8.16; Fil. 4:10-14; Luuk. 10:38-42 Minun mummoni oli tuollainen Martta. Innokas huolehtimaan ja hääräilemään. Vähän hätäilikin aina, että onhan kaikki syöneet ja onhan kaikki nyt varmasti hyvin. Mutta ehkä se oli hänen tapansa osoittaa, että välitti. Piti huolta. Huolehti. Oli huolissaan. Huolehtiminen on ehkä sinullekin tuttua. On helppo olla huolissaan. On vaikeaa olla huoleton. Kädet ovat usein täynnä kuin Martalla. Mieli on täynnä monenlaisia huolia. Sitä herkästi huolehtii ja hätäilee niin monista asioista. Myös siksi, että välittää ja asiat ovat tärkeitä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan huolehtia on verbi, jolla on kaksi vähän erisävyistä merkitystä. Huolehtia voi ensiksikin tarkoittaa sitä, että pitää huolta jostakin, hoitaa, huoltaa tai vaalii jotakin. Esimerkiksi huolehtii tehtävistään, järjestyksestä, opinnoistaan. Tai sitten toiseksi huolehtia voi tarkoittaa sitä, että on huolissaan, huolissaan jostakin tai jonkun puolesta, ...
Saarna 30.8.2026 Lähimmäisen sunnuntai: 1. Sam. 24:9–12, 17–21; 1. Joh. 3:11–18; Matt. 5:43-48 Kain ja Abel. Saul ja Daavid. Lähimmäinen ja vihamies. Hyvät ja pahat. Me ja muut. Tutut ja vieraat. Meikäläiset ja muukalaiset. Tuntuu, että meille ihmisille on tosi helppoa jaotella toisiamme. Olemme siinä usein tosi hyviä. Vetämään rajoja ja lokeroimaan toisiamme. Niinhän nuo raamatuntekstitkin osoittavat. Toiset ihmiset yrittivät saada Daavidin kääntymään Saulia vastaan. Kainista tehtiin varoittava esimerkki. Jeesus joutuu herättelemään kuulijoitaan siitä, että vihollisuus on vain meidän ihmisten keksimä juttu. Voi olla, että ihminen tarvitsee sitä. Lokerointia, jakamista erilaisiin ryhmiin ja joukkoihin. Sellainen luo turvaa, antaa selkeyttä. On mielessään helpompi hallita kokonaisuuksia, kun on pilkkonut ne pienempiin osiin. Mutta emme saa unohtaa isoa kuvaa. Että olemme yksi ihmiskunta. Ja osa koko luomakuntaa. Ja Suomessakin yksi yhteiskunta ja kansakunta. Kirkossa yks...