Saarna helatorstaina 9.5.2024 Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa. (Luuk. 24: 46-53) Kuva dima_goroziya Pixabaystä ”Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voi
Saarna 7.4.2024 1. sunnuntai pääsiäisestä - Ylösnousseen todistajia Ap.t. 13:23-33; Luuk. 24:36-49 Kuva brisch27 Pixabaystä En tiedä, oletko joskus ollut tilanteessa, jossa on ollut vaikea löytää oikeita sanoja. Kun vaikka joku läheinen suree tai kärsii pelosta tai ahdistuksesta. Tai kun joku on ihan poissa tolaltaan eikä näe minkäänlaista pakokeinoa lohduttomasta umpikujasta. Sitä yrittää sanoa jotain, kuten ”tsemppiä” tai ”kaikki järjestyy”, tai ”voimia kaikkeen tähän” tai ”et ole tässä yksin”. Ja sitten sitä toivoisi, että osaisi sanoa paremmin. Tuntuu helposti, että omat toivotukset eivät oikein riitä. Viimeisimpänä meidät on sanattomaksi varmaan saanut Vantaan kouluampuminen tiistaina. Jäämme kipeän ja järkyttävän tragedian edessä vaille oikeita sanoja. Emme löydä selityksiä. Tuntuu avuttomalta, kun omat neuvot eivät riitä. Mutta ehkä näissä tilanteissa ei tarvitakaan aina sanoja. Vaan riittää, kun on vain vierellä ja kuuntelee. Antaa toisen puhua tai olla ihan vain hiljaa. s