Hän on täyttänyt mielenne ilolla

Saarna juhannuksena 20.6.2026
Jes. 51:3-6; Ap.t. 14:15-17; Luuk. 1:57-66

Rakkaat ystävät,

tänä kesänä, tänä juhannuksena, ehkä jopa tänä aamuna,

millaista hyvyyttä sinä olet saanut kokea?

Mistä olet iloinnut? 

Mikä on saanut hymyn huulille tai onnen tunteen rintaasi?

Onko sinulle tapahtunut jotain, mikä on saanut toiset iloiseksi?

Onko naapureille tai sukulaisille käynyt jotain, mistä sinä olet saanut aiheen iloita ja kiittää?

Mikä on juuri nyt niin hyvin, että voisit vaikka huokaista ilmaan ilahtuneen kiitoksen?

Kun Elisabet synnytti lapsen, monet kuulivat tästä ilosta ja tulivat iloitsemaan yhdessä hänen kanssaan. Eivät tainneet sikäläiset ihmiset tuntea tuota meikäläisten sanontaa, että ”kel onni on se onnen kätkeköön”. Ei, vaan yhden ilo oli yhteinen ilo. Yhden ilo yhdisti yhteisön. He iloitsivat yhdessä siitä hyvyydestä, mitä yksi heistä oli saanut kokea.

Ehkäpä Jumala jakaa hyvyyttään yhdelle, ja yhden kautta monelle, yhteiseksi iloksi, jotta muutkin saavat siitä iloita.

Usko hyvään ja hyvyyttä jakavaan Jumalaan on ennen muuta yhdistävä asia, ei erottava tai toisiamme vastaan kääntävä voima.

Apostolien teoissa Paavali ja Barnabas ovat Lystrassa ja yrittävät vakuuttaa paikallisia, kreikkalaisiin jumaliin uskovia kuulijoita siitä, että tämä yksi hyvä Jumala antaa hyvyyttään myös heille, vaikka he eivät vielä uskokaan häneen. Apostolit sanoivat: ”Hän on antanut teille sadetta taivaasta ja sadon ajallaan. Hän on täyttänyt vatsanne ruualla ja mielenne ilolla.”

Voi olla, että tämä sana on tullut tänä juhannuksena monessa mökkirannassa ja muuallakin todeksi. Hyvä ruoka on täyttänyt vatsat ja yhdessäolo ja muu hyvä on tuonut iloisen mielen.

Yhteys tuo iloa. Yhdessä jaettu ilo on moninkertainen. Toisen onni ei ole aina toiselta pois.

Sen sain itse juuri kokea rippileirillä. Palasimme toissapäivänä riparilta, jossa saimme yhdessä kokea sen, kuinka ilo syntyy yhdessä, yhteydestä. Nuorten kanssa oli tosi hauskaa. Hyvä yhteishenki antoi meille luottamuksellisen ilmapiirin, jossa pystyimme sekä nauramaan että ihmettelemään yhdessä. Nuoret saivat kokea yhteyttä, iloa, turvallisuutta ja pyhyyttä, eli kohdata hyvän Jumalan. Sillä eikö Jumalaa voi kuvata juuri noilla samoilla sanoilla: hän on pyhä, hän on hän luo yhteyden, hän antaa ilon, hän on meidän turvamme.

Yhdessä viikon aikana me pohdimme nuorten kanssa paljon armoa ja anteeksiantamusta. Kasteopetuksen ytimessä on, että Jumalalta ei armo lopu kesken. Hän on aina valmis antamaan anteeksi, kun itse sitä pyydämme. Hän tahtoo osoittaa hyvyyttään meille. Hän tahtoo, että meillä on yhteys toisiimme ja saamme iloita yhdessä.

Armollisen Jumalan luo kutsuminen oli myös Johanneksen elämäntehtävä. Hän julisti autiomaassa, että ihmisten tuli kääntyä ja ottaa kaste syntien anteeksiantamiseksi. Johannes julisti kuulijoille mielenmuutosta, sydämen kääntymistä armollisen Jumalan puoleen. Sitä että ymmärtäisimme virheemme, muuttaisimme mielemme, katuisimme niitä ja pyytäisimme niitä anteeksi. Että kääntäisimme huomion pois omasta itsestämme ja omasta syntisyydestämme kohti Jumalaa, joka tahtoo armahtaa ja pyyhkiä kaiken synnin pois. Ja että kääntäisimme huomion kohti toisiamme, joita voimme itse kohdella oikeudenmukaisemmin ja armollisemmin. Hyvyydellä, jota itse saamme, rakkaudella, jota Jumala meille ensin osoittaa.

Johannes oli tien raivaaja. Hän valmisti tietä Jeesukselle, joka tuli hänen jälkeensä. Juhannus on puoli vuotta ennen joulua siksi, että Johanneksen arvellaan syntyneen puoli vuotta ennen Jeesusta. Juhannus, keskikesän ja valon juhla, osoittaa kohti joulua, vuoden pimeintä aikaa, jolloin kansa, joka pimeässä vaeltaa, saa nähdä valon. Kansa, joka kaipaa vapautta, saa odottamansa Vapahtajan.

Niin kuin uusia oivalluksia ja turvaa uskosta löytävä rippikoulunuori voi olla merkki Jumalan hyvyydestä, niin oli Johannes Kastaja merkki armosta, jonka Jeesus toi meille jokaiselle.

Niin kuin vaikkapa juhannussaunasta iloa ja onnea kokeva juhannuksen viettäjä voi olla merkki Jumalan hyvyydestä, niin oli Johannes merkki veden muuttavasta voimasta, siitä, että synnit pestään täydellisesti pois.

Tai niin kuin yhdessäolosta ja yhteydestä voimaa ammentava juhannusvieras voi olla merkki Jumalan hyvyydestä, niin oli Johannes jo syntyessään merkki siitä, että jaettu ilo moninkertaistuu, armo ei lopu kesken, Jumalan hyvyys on rajaton.

”He kysyivät elehtimällä lapsen isältä, millä nimellä hän halusi poikaa kutsuttavan. Tämä pyysi pienen kirjoitustaulun ja kirjoitti: »Hänen nimensä on Johannes.» Kaikki olivat ihmeissään. Samassa Sakariaksen kieli alkoi toimia, ja hän ylisti Jumalaa.”

Johanneksen nimi tarkoittaa, että ”Jumala on armollinen”. Jumalan armo tulee todeksi missä vain. Rippileirillä, mökkisaunassa, nuotion äärellä, siellä missä kaksi tai kolme on koolla. Ja se herättää iloa. Se saa hiljaisen laulamaan, antaa yksinäiselle lohdutuksen, tuo pimeyteen valon.

”Hän ei ole kuitenkaan jättänyt antamatta todisteita itsestään, vaan on tehnyt hyvää. Hän on antanut teille sadetta taivaasta ja sadon ajallaan. Hän on täyttänyt vatsanne ruualla ja mielenne ilolla.”

Millaista hyvyyttä sinä olet saanut kokea? Mistä sinä olet iloinnut?

Vaali hyvyyttä ja iloa, jota olet saanut. Se voi olla alku jollekin uudelle, jollekin suurelle. Aivan kuten monet saivat iloita Johanneksen syntymästä, ja mitä tuosta lapsesta vielä tulikin. Monet saivat hänen kauttaan kohdata Jeesuksen ja kokea Jumalan armon.

Jumala on armollinen. Hänen armonsa  on uutta luova voima meidän keskellämme. Siitä kiittäen nouskaa tunnustamaan yhteinen uskomme.