Jotain pysyvää

Saarna 7.8.2026 - Katoavat ja katoamattomat aarteet

Jeesus sanoi:
    ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
    Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” (Matt. 13:44–46)

Minkä vuoksi sinä olisit valmis laittamaan kaiken muun sivuun?

Millaiset asiat ovat sinulle aarteita, jotain mistä haluat pitää kiinni?

Jeesuksella on verrattomia vertauksia. Jeesus käyttää usein juuri vertauksia puhuessaan asioista, joita on ehkä vaikea ihmismielellä tajuta. Sydämen tai sielun asioita voi olla joskus vaikea hyväksyä järjellä. Eikä Jumalasta tai taivaasta tai uskosta oikeastaan voikaan tämän meidän rajallisen kielen avulla sanoa kovin täydellisiä selityksiä. Vähän sama kuin yrittäisi kiteyttää jonkin upean kokemuksen yhteen kameralla napattuun kuvaan. Se kertoo jotain mutta ei lähellekään kaikkea. Sanat jäävät vajaiksi. Kuvat jäävät vajaiksi.

Silti Jeesus käyttää vertauskuvia. Jeesus käyttää vertauksissaan kuulijoille tuttuja kuvia, jotta hänen opetuksensa olisi helpompi ymmärtää ja ottaa vastaan. Millainen on taivasten valtakunta? Jeesus ei lähde selittämään taivasten valtakuntaa vaikean teoreettisesti tai vierailla sivistyssanoilla, jotka kuulijoiden olisi ensin osattava, jotta voisivat vasta sitten päästä kiinni siihen, mitä Jeesus haluaa sanoa. Ei tarvitse olla ylioppilas tai maisteri saadakseen kiinni Jeesuksen sanoista.

Jeesus sanoo, että taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Tai kuin kallisarvoinen helmi. No, ehkä me tämän päivän kuulijat emme ole useinkaan löytäneet pellosta aarteita eivätkä kaikki ole pidelleet kädessään aitoa helmeäkään. Mutta jonkinlainen käsitys meillä on siitä, mikä on pelto ja mikä voisi olla aarre. Aarre voi olla vaikkapa laatikollinen kultakolikoita tai timantteja tai jotain muita arvoesineitä. Jotain arvokasta. Ja helmellekin osaamme ehkä antaa jonkin hinnan tai ainakin päätellä, että helmen arvo on enemmän kuin vaikkapa herneen arvo, vaikka samankokoisia ovatkin.

No, jos Jeesus puhuisi vertauksensa tänä päivänä, saattaisi hän verrata taivasten valtakuntaa vaikkapa parkkipaikalle pysäköityjen autojen seasta löytyvään superautoon, tai harvinaiseen postimerkkiin, joka myytiin viisi vuotta brittiläisessä huutokaupassa 7,3 miljoonalla eurolla, tai ehkä pellosta voisi löytyä jotain kallisarvoista jalometallia, jota akkuteollisuudessa tarvitaan. Kyllä silloin saattaisi ostaakin pellon omakseen ja perustaa siihen oman kaivoksen.

Sillä ei kuitenkaan ole tässä niin väliä, mikä kuulijan korvaan kuulostaa erityisen kalliilta aarteelta. Jeesuksen opetus on siinä, että taivasten valtakunta on nimenomaan jotain sellaista, minkä löydettyään kaikki muu tuntuu toisarvoiselta ja vähemmän tärkeältä. Kun löytää taivasten valtakunnan, elämän asiat menevät uuteen järjestykseen. Taivasten valtakunta on jotain aivan erityistä.

Miten sen sitten löytäisi?

Jeesuksen vertauksessa aarre löytyy pellosta odottamatta. Ehkä mies on peltotöissä ja lapio osuu johonkin yllättävään, johonkin arvokkaaseen. Odottamatta, ihan arkisen työnteon, oman elämän puuhien keskellä.

Helmi sen sijaan löytyy etsimällä. Kauppias nimenomaan etsii helmien joukosta kauniita yksilöitä. Hän tietää, mitä on vailla, hän tavoittelee ja toivoo löytävänsä.

Taivasten valtakunta voi siis löytyä, kun sitä etsimällä etsii, mutta myös odottamatta ja yllättäen, vaikkei sitä aktiivisesti etsisi. Ehkä se kertoo jotain siitä, kuinka usko on lahja, jota ei voi pakottaa tai hankkia itselleen, sitä ei voi ladata kuin jonkin sovelluksen kännykkään. Usko on jotain, jonka yksin Jumala meille antaa ja meissä vaikuttaa.

Jeesuksen vertauksessa mies peitti aarteen maahan. Aarre voi olla jotain, mikä on kätketty, jotain mikä on piilossa, jotain jonka tuntee sisimmässään. Kaunis helmi puolestaan hohtaa, saattaa näkyä kauas, se erottuu joukosta. Usko on sisäinen asia, mutta se voi myös näkyä ihmisestä ulospäin. Se, joka on löytänyt elämäänsä arvokkaimman aarteen, saa sydämelleen rauhan, joka säteillee myös muille.

Mutta me olemme jokainen omalla paikallamme suhteessa uskoon, suhteessa taivasten valtakuntaan. Yhdelle usko on kirkas kuin helmi, toiselle se on himmeämpi, kolmannelle se on maahan peitetty aarre, piilossa, tai ehkä vielä löytämättä.

Meitä on kristittyinä eri-ikäisiä ja uskon tiellä eri matkan kulkeneita. On etsijöitä, on löytäneitä, on kokeneita, on kokemusta kerääviä, on rippikoululaisia.

Nämä rippikoululaiset konfirmoidaan tässä kirkossa tasan kolmen viikon päästä. Ensi viikolla lähdemme leirille ja ainakin minulla on iso luottamus siihen, että meistä jokainen löytää monenlaisia asioita, ehkä aarteitakin. Me olemme tänään rippikoululaisten kanssa pohtineet omia odotuksia ja toiveita. Millaisia asioita nuoret itse toivoisivat rippikoulusta saavansa? Ja mitkä ovat sellaisia pysyviä asioita, katoamattomampia aarteita, joita he toivovat että rippikoulun jälkeen heille jää.

Tällaisia odotuksia nuorilta muun muassa nousi:

Hyviä muistoja.

Hauskan kokemuksen.

Lahjoja, kuvia ja muistoja.

Jotain massiivista!

Mahtavia muistoja.

Läjäpäin rahaa.

Hyviä luontokokemuksia.

Jotain pysyvää ja kestävää.

Yksi aarrekartta, jonka avulla me rippikoulussa vastauksia ja aarteita etsimme, on Raamattu. Sieltä me voimme niitä etsiä myös rippikoulun jälkeen. Olipa omasta konfirmaatiosta miten pitkä aika tahansa. Sieltä voi löytyä jotain pysyvää ja kestävää. 

Raamattu voi olla meille jokaiselle pelto, josta voi löytyä jotain mitä ei edes odota. On kuitenkin ehkä avattava se ja kuitenkin luettava sen sanoja, jotta voi löytää. Kannet kiinni ollaan kaukana pellolta. Mutta kun kannet avaa, voiva Raamatun sanat alkaa puhutella juuri sen oman arkisen elämän keskellä. Oma elämä ja oman elämän asiat, kysymykset, ihmissuhteet, elämäntilanteet voivat näyttäytyä uudessa valossa, kun katselee sitä Raamatun rivien välistä. Ja vaikkapa peilaten siihen, mitä Jeesus sanoo ja opettaa.

Raamatusta löytyvät aarteet ovat helmiä, joita Raamatun kirjat ja jakeet ovat tulvillaan. Etsivä löytää, kysyjä tavoittaa vastauksen. ”Jos vain nöyrin sydämin rukoilet, saat takaisin, lapsen uskon, aarteen kalliin, ihanan.”

Raamatun helmet paljastuvat, kun Raamattua lukee rukoillen. Mitä Jumala haluat minulle tämän tekstin kautta sanoa? Eri jakeet saattavat puhua eri asioita eri aikoina ja eri elämäntilanteissa.

Millaisia sitten ovat ne Raamatun kestävät aarteet?

Raamatusta löytyy ainakin hyviä ohjeita elämää varten. Raamattu näyttää suuntaa, kun miettii, millaisia valintoja tekisi, millaisia prioriteetteja kannattaa pitää, miten elää hyvin ja oikein, miten olla hyvä kaveri, miten voisi elää rauhassa itsensä kanssa, miten löytää turva Jumalasta.

Raamattu nimenomaan voi vahvistaa uskoa. Se lisää luottamusta Jumalaan. Se on kirja Jumalasta ja kertoo monin tavoin, millainen Jumala on. Usko Jumalaan voi kasvaa Raamattua lukemalla. 

Mutta Raamattu on myös kirja ihmisestä ja siitä, millainen ihminen on. Se voi auttaa ihmistä löytämään kalliin aarteen, nimittäin armon. ”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon”, kirjoittaa Paavali, ”hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.” 

Raamattu auttaa löytämään tien Jeesuksen luo. Juuri Jeesuksen sanoissa ja teoissa taivasten valtakunta, Jumalan valtakunta, Jumalan läsnäolo tuli ihmisten luo, meidän keskellemme. Pääsy tähän valtakuntaan edellyttää kääntymistä, suunnan muutosta, oivallusta siitä, mikä elämässä on tärkeää ja mikä on toisarvoista, siitä että armoa ei voi ostaa millään rikkauksilla. Taivasten valtakunta kuuluu lapsille ja lasten kaltaisille ja jokaiselle, joka on sitä vailla. Raamattu auttaa meitä löytämään tämän armon.

Ja myös anteeksiantamuksen. Kun lukee Raamatun kertomuksia eri ihmisistä, jotka ovat luottaneet rikkinäisen elämänsä keskellä Jumalaan, voi tehdä sellaisenkin löydöksen, että ehkä ei minunkaan elämässäni ole niin isoa mokaa, jota Jumala ei antaisi anteeksi. Ei ole koskaan niin hukassa, etteikö voisi löytää ja palata takaisin. Eikä ole koskaan vaihtoehdot niin lopussa, etteikö olisi vielä yksi mahdollisuus muuttaa suuntaa. Raamattu on kirja anteeksiantamuksesta, armosta ja uskosta, Jumalasta, joka on aina valmis antamaan uuden yrityksen.

Ja vielä yksi aarre, jonka luo Raamattu meitä vie, on se taivasten valtakunta, ikuinen elämä taivaassa. Jo tämä elämä on kallisarvoinen. Sillä jokainen meistä on ihme, Jumalan kuvaksi luotu. Elämämme on ainutkertainen, se on lahjaksi annettu, ja sillä on määräaikansa. Mutta elämä taivaassa on myös kallisarvoinen, koska se on ikuista, se on kestävää ja katoamatonta, se on aarre, jonka rinnalla kaikki maallinen, helmet ja jalometallit ja superauton vastavahattu pintakin, näyttää himmeältä. Meitä odottaa taivaan kirkkaus, taivasten valtakunta, joka on todellisuutta jo nyt, jo täällä, jo meidän keskellämme.

Sen me voimme uskoa hiljaa sisimmässämme ja myös omalle kohdallemme todeksi. Sen me voimme näyttää myös ulospäin. Usko Jumalaan on meissä kuin lehti koivussa. Pitkään se voi olla kovan kuoren alla piilossa, mutta kun joutuu armas aika ja Jumalan rakkaus saa meitä lämmittää, se puhkeaa esiin ja julistaa Luojan suuruutta, hyvyyttä ja armollisuutta meidänkin kauttamme.

Nyt sen voi sanoa myös ääneen, kun nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme.