Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kuin pieni lapsi luistimet jalassa

Hartaus Sotainvalidien sairaskodilla 4.2.2020 Matt. 14: 22–33 Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen. Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, ...

Valo ei ehdy vaan laajenee

Saarna Kaupunginkirkon messussa 02.02.2020 - Kynttilänpäivä, neljä ripariryhmää, vanhempia ja Yhteisvastuustartti Luuk. 2:22-33 Kuva  Pexels   Pixabaystä   "Kun sytytän omasta kynttilästäni muita kynttilöitä, tuli ei suinkaan ehdy, vaan valopiiri laajenee. Kun todistan uskostani toisille ihmisille, uskoni ei heikkene, vaan vahvistuu." (Johnson Gnabaranam) Päivän raamatunteksteissä puhutaan paljon valosta ja kirkkaudesta. Valo ja kirkkaus ovat Jumalan ominaisuuksia. Hän asuu valossa. Hänen kirkkautensa kertoo hänen läsnäolostaan. Vanha Simeon nosti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja näki Jeesuksessa maailman valon, valon kaikille kansoille. Valolla on toki ihan meidän arjessakin tärkeä tehtävä. Elämä on valon kanssa helpompaa. Näkee eteensä paremmin. Valo näyttää minne mennä. Valo auttaa jaksamaan ja saa kasvitkin kasvamaan. Valoisat asiat kiinnittävät huomiomme ja onhan se mukava kuljeskella talvisäässä, kun maa on vihdoin...

Saitko, mitä joululta odotit?

Saarna 29.12.2019 1. sunnuntai joulusta: Pyhä perhe / Simeonin ja Hannan sunnuntai Päivän tekstit: Jes. 25: 1, 4–5; Gal. 4: 3–7; Luuk. 2: 33–40. Kuva  Bob Dmyt   Pixabaystä On joulu ja tuvan lattialla isovanhempi on istahtanut alas leikkimään lapsenlapsensa kanssa. He heittelevät palloa toisilleen. Lapsen heitto lennähtää isovanhemman naamaan. Molempia naurattaa. Kummallakaan ei ole kiire minnekään.  On välipäivien aamu ja marketin kassan takana jonossa seisoo asiakas käsissään paketti. Yhdessä monen muun kanssa hän on tullut palauttamaan joululahjan, joka ei sitten ollutkaan mieleinen. Rahat takaisin ja uutta ja parempaa ostamaan. Mikä onkaan tärkeämpää kuin tyytyväinen lahjansaaja.  On aatonaatto ja autossa ratin takana ihmettelee kuski, miksi on niin kiire ja hätä. Onko se sitä, että ladataan joulu niin täyteen odotuksia, että edes jokin niistä täyttyisi? Vai onko se sitä, että yritetään kaikin keinoin minimoida pettymyksen mahdollis...

Työhönlähtevien jouluhartaus

Kuva  authorbryanpowell0   Pixabaystä   Mitä sinä odotat joululta? Juhlapöytää, lahjapaketteja, joulun tunnelmaa? Yhdessäoloa, hiljentymistä? Ehkä rauhaa keskelle arjen kiirettä, ehkä valoisaa juhlaa, joka päättäisi pimeän syksyn, ehkä jotain iloista elämän huolien ja kysymysten rinnalle. Joulun ilosanoma on tarkoitettu juuri meille, jotka elämme todeksi elämän arkea. Luukkaan jouluevankeliumi johtaa meidät 2000 vuoden takaiseen Betlehemiin ja muistuttaa meitä siitä, etteivät olosuhteet olleet silloinkaan – roomalaisten miehittämässä maassa – erityisen rauhaisat tai juhlavat. Pikemminkin päinvastoin. Kovin saattoi elämä tökkiä ja tuntua arkipäiväiseltä silloinkin. Se on hyvä muistaa, jos joulun juhlinnassa ”suun ruoka, juoma, meno muu” uhkaa jättää liian vähälle huomiolle joulun lapsen syntymisen keskelle elämän oikeasti karua arkea. Luukkaan kertomus laittaakin ensimmäisestä joulusta liikkeelle varsin arkiset mielikuvat. Kuvittele vaikkapa Mariaa ja Joosefia. Pi...

Pimeydessä minä kaipaan valoa

Kuva Tommy Takacs Pixabaystä Kun yö on pimeä eikä päivänvaloakaan aina riitä tarpeeksi, minä sytyttelen kynttilöitä ulos lyhtyihin. Pieni liekki luo tunnelmaa. Se toivottaa tervetulleeksi, jos joku tahtoisi tulla luokseni. Tänne päin, ole hyvä, pieni liekki sanoo hiljaa. Tule vain, täällä sinua odotan. Lyhdyn suojissa pieni liekki loistaa kirkkaana, vaikka vähän tuulisi ja tuiskuttaisi. Pimeällä voit huomata valon, joka sinnittelee eikä anna periksi. Se jaksaa, vaikka ympärillä hämärän voimat tuovat väsymyksen mukanaan. Se jaksaa jakaa hyvää lähelleen, vaikka pimeä koettaa kuin raskas vaate painaa, pysäyttää ja tukahduttaa. ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. - - Olkaa valmiit.” Jeesus rohkaisee odottamaan. Seisomaan portailla valmiina. Lyhty kädessä. Liekki palamassa. Vyö kohdillaan. Jotta voisi, jotta uskaltaisi käydä myrskyjäkin päin. Voisi toiveikkaana kulkea vasten tuulia, jotka iskevät kasvoihin ja yrittävät puhaltaa pois uskon tulevaan. Sitten ...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Saarna  Kaupunginkirkossa 6.12.2019 Matt. 20: 25-28 Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan  henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Kuva Pete Linforth Pixabaystä Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee? Tätä kysellään tänään juhlapuheissa ja erilaisilla vastaanotoilla, myös Linnassa illalla. Sitä saattaa kukin kysellä ja pohtia kukin hiljaa mielessään, kun käy itsenäisyyspäivän viettoon sytyttämällä kynttilöitä, aterioimalla läheisten kanssa, tai miten kukin 102-vuotiasta Suomea tänään juhliikin. Sitä kyselen tässäkin, kun olemme itsenäisyyspäivänä koolla rukoillen ja kiittäen. Mitä itsenäis...

Toivoi vaikka toivoa ei ollut

Saarna 27.10.2019 20. sunnuntai helluntaista: Usko ja epäusko 1. Moos. 15:1-6; Room. 4: 16-25; Mark. 2:1-12 Vaellus on välillä vaivaista. Askel horjuu ja uskon liekki lepattaa. Elämä ei ole vain helppoa ja tasaista kulkua. Joskus voi epätoivo sumentaa näkymät niin, että on turha tuijotella tähtitaivaita. Kun ei sieltäkään mitään valoa näy. Abrahamin usko on siksi helposti kadehdittavaa. Paavali kirjoittaa, että ”Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut”. Jokin luottamus sai hänet jaksamaan. Usko antoi hänelle voimaa. Abrahamin epätoivo ja tilanne tuossa Vanhan testamentin lukukappaleessa koski lapsettomuutta. Hän ja Saara olivat jo vanhoja, eikä heille ollut syntynyt suvun jatkajaa. Tuossa ajassa ja paikassa se merkitsi paitsi turvattomuutta, kun ei olisi lasta pitämässä vanhemmista huolta, myös häpeää suvun katkeamisesta. Meillä on kenties itse kullakin oma kosketuspintamme, oma tunnekokemuksemme häpeään ja turvattomuuteen, pettymykseen ja toiveista tai toivost...