 |
| Kuva authorbryanpowell0 Pixabaystä |
Mitä sinä odotat joululta? Juhlapöytää, lahjapaketteja, joulun tunnelmaa? Yhdessäoloa, hiljentymistä? Ehkä rauhaa keskelle arjen kiirettä, ehkä valoisaa juhlaa, joka päättäisi pimeän syksyn, ehkä jotain iloista elämän huolien ja kysymysten rinnalle.
Joulun ilosanoma on tarkoitettu juuri meille, jotka elämme todeksi elämän arkea. Luukkaan jouluevankeliumi johtaa meidät 2000 vuoden takaiseen Betlehemiin ja muistuttaa meitä siitä, etteivät olosuhteet olleet silloinkaan – roomalaisten miehittämässä maassa – erityisen rauhaisat tai juhlavat. Pikemminkin päinvastoin. Kovin saattoi elämä tökkiä ja tuntua arkipäiväiseltä silloinkin. Se on hyvä muistaa, jos joulun juhlinnassa ”suun ruoka, juoma, meno muu” uhkaa jättää liian vähälle huomiolle joulun lapsen syntymisen keskelle elämän oikeasti karua arkea.
Luukkaan kertomus laittaakin ensimmäisestä joulusta liikkeelle varsin arkiset mielikuvat. Kuvittele vaikkapa Mariaa ja Joosefia. Pitkä matka Nasaretista takana. Eikä ollut käytössä ambulanssia tai helikopteria, vaikka Marian synnyttämisen aika oli käsillä. Pakko oli tulla, kun käskettiin. Aasilla ja jalan.
Tai kuvittele majatalon isäntää, joka vain pudisteli päätään huoneita tiedusteleville. Mutta joka tarjosi sitten – ahneuttaan tai hyväsydämisyyttään – tilapäismajoituksen karjasuojasta.
Tai kuvittele hikikarpaloita Joosefin otsalla, kun H-hetki koitti. Päässä jyskyttäviä kysymyksiä: Mistä löytää päivystävä kätilö nyt tähän hätään? Tai edes kuumaa vettä? Mahtoivat sitten majatalon baarissa veroilmoituskiireitä ihmettelevät roomalaissotilaatkin olla vähän näreissään, kun Joosef hermostuksissaan kiikutti heidän glögivetensä kohti ”synnytyssalia”, karjasuojaan. Sinne kaikuivat sydänyölläkin arkiset, satunnaiset työn äänet, olivathan Betlehemin kedon paimenet, sen aikaiset yövuorolaiset lähistöllä vartioimassa laumojaan.
Ja juuri tuona yönä Jeesus syntyi. Vasta jälkeenpäin monelle selvisi, että kesken arjen huolien, kysymysten ja tuiki tavallisen elämänmenon oli tapahtunut suuria. Maailmaan oli syntynyt Vapahtaja!
Hänen syntymänsä oli varsin arkinen, ensimmäiset unensa hän nukkui eläinten ruokakaukalossa olkien päällä. Maria ja Joosef olivat ensimmäistä yötään isänä ja äitinä ja opettelivat siinä uutta elämäntilannetta. Eivät he yrittäneet tai ainakaan ehtineet laittaa joulua viimeisen päälle. Hyvä, kun saivat pakettinsa käärittyä kapaloon. Ja ensimmäiset tuota historian ensimmäistä joulupakettia ihailemaan saapuneetkin olivat ihan tavallisia tyyppejä, paimenia, jotka oman työnsä ja arkensa keskeltä tulivat siihen joulua viettämään.
Tuo tavallinen yö, tuo arkinen ensimmäinen joulu toi maailmaan ihmeellisen lahjan. Syntyi Vapahtaja, saapui rauhan tuoja. Seimen lapsi tuli keskelle rosoista, itsekästä, levotonta maailmaa. Ja hän tulee keskellemme tänäkin jouluna. Hän tulee sinne, missä vain on tilaa. Olipa jouluun valmistautumisemme miten arkista tai kiireistä tai keskeneräistä tahansa. Merkillisellä tavalla joulun lapsi voi saapua luoksemme.
Ehkä kohtaamme hänet kauppajonossa tai kopiohuoneessa. Ehkä apua tarvitsevan tai apua tarjoavan lähimmäisen hahmossa. Tai ehkä kohtaamme hänen lempeän katseensa työtoverin tai esimiehen kasvoilla, asiansa osaavan työntekijän toiminnassa, potilasvuoteen pohjalla, koulujen konehuoneissa tai hallintoviraston käytävillä?
Joka tapauksessa tänäkin jouluna joulun lapsi etsii sijaa. Tuon sijan löytymistä toivon sinun arkeesi, sisimpääsi ja jouluusi. Se voi olla joulun paras joululahjasi ja -pakettisi.
Kommentit