 |
| Kuva Tommy Takacs Pixabaystä |
Kun yö on pimeä eikä päivänvaloakaan aina riitä tarpeeksi, minä
sytyttelen kynttilöitä ulos lyhtyihin. Pieni liekki luo tunnelmaa. Se toivottaa
tervetulleeksi, jos joku tahtoisi tulla luokseni. Tänne päin, ole hyvä, pieni
liekki sanoo hiljaa. Tule vain, täällä sinua odotan.
Lyhdyn suojissa pieni liekki loistaa kirkkaana, vaikka vähän tuulisi ja
tuiskuttaisi. Pimeällä voit huomata valon, joka sinnittelee eikä anna periksi.
Se jaksaa, vaikka ympärillä hämärän voimat tuovat väsymyksen mukanaan. Se
jaksaa jakaa hyvää lähelleen, vaikka pimeä koettaa kuin raskas vaate painaa,
pysäyttää ja tukahduttaa.
”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. - - Olkaa
valmiit.” Jeesus rohkaisee odottamaan. Seisomaan portailla valmiina. Lyhty
kädessä. Liekki palamassa. Vyö kohdillaan. Jotta voisi, jotta uskaltaisi käydä
myrskyjäkin päin. Voisi toiveikkaana kulkea vasten tuulia, jotka iskevät
kasvoihin ja yrittävät puhaltaa pois uskon tulevaan. Sitten olisi valmis, kun
odotuksen on aika päättyä. Vaatteet vyötettyinä, lamppu palamassa.
Vaan entäpä kun katson omaa asentoani ja huomaan, että vyö onkin mennyt
ihan solmuun ja lampun liekki on kovin vaatimaton. Että lyhty, sydämeni
muotoinen, ei olekaan aivan ehjä enää. On vain pienen pieni himmeä liekki, joka
arkana lepattaa. Ihan pelottaa, että minä hetkenä tahansa se jää pimeän alle ja
hiipuu sammuksiin. Miten minä sitten pimeässä löydän mihinkään? Miten odotan
valmiina, kun ei ole lamppua valaisemassa vieraalleni tietä? Hän vielä
kompastuu eteisessä lenkkareihini, lyö jalkansa kynnykseen tai päänsä
ovenpieleen. Ja kun niin toivoisin, että hänen olisi hyvä ja lämmin tulla minun
luokseni. Olla ja viipyä ja täyttää kaipaukseni.
Mutta kun odotukseni ontuu ja lyhtyni liekki ehtii lepattaa loppuun.
Yritän olla valmiina mutta unohdan. Valvon mutta nukahdan. Kilvoittelen mutta
kaadun. Hapuilen hämärässä ja palelevin sormin yritän pitää toivoa yllä. Ja
siinä, kun viimeinen tikku katkeaa käsissäni, minä vajoan polvilleni ja
tunnustan: että lopulta minun pimeäni pysyy pimeänä, ellei hän, kaipaamani ja
odottamani, tuo itse valoa tullessaan. Minun odotukseni on turhaa, ellei hän,
vieraani ja Vapahtajani, tuo vapautusta mukanaan. Ellei hän tule ja avaa
solmuja, joihin olen elämäni sotkenut. Sitten hän voi sytytellä tulet takaisin
lyhtyihini ja kädellään varjella, etteivät myrskyt puhalla liekkejä enää
sammuksiin.
Minun ei siis tarvitsekaan keksiä tulta itse. Saan luottaa, että
Jeesus, maailman valo, on minunkin lyhtyni, minun vierellä valvojani, minun
oppaani ja Vapahtajani. Hänen valostaan minunkin sydämessäni syttyy valo, pieni
liekki. Sen varassa jaksan odottaa. Sen kajossa kuljen eteenpäin.
Tule, Jeesus, anna valosi,
tule ja tuo lämpösi,
tule ja siunaa meitä.
Sinä lyhdyn kantaja,
lohdun antaja,
valon tuoja ja ilon luoja.
Aamen.
Kommentit