villen blogi

Laskiaissunnuntain saarna 11.2.2024 Hes. 18:30-32; 1. Tim. 2:4-6; Mark. 10:32-45 Laskiainen lasketaan, paastonaika alkaa. Messias on matkalla, paastonaika alkaa. Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme. Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme. Tässä Pekka Björnisen ja Pirkko Arolan lastenvirressä puhutaan laskemisesta. Mitä laskiaisena oikein lasketaan? Vaikka tänään illalla lasketaan ääniä ja presidentinvaalin tuloksia, siitä laskiaisessa ei ehkä kuitenkaan ole kyse. Ja vaikka joku saattaa tänäänkin maksaa laskuja ja joutuu laskeskelemaan, miten pitkään rahat riittävät, ei sekään taida olla laskiaisen tarkoitus. Joku laskee ehkä huomisen matikanläksyjä, joku laskee sometykkäysten määrää, joku  laskee rukousaiheita mielessään. Joku laskee huoltensa määrää. Joku laskee elämänsä asiat Jumalan käsiin. Laskiaisena saatetaan laskea pulkkamäessä kovaa kyytiä ja mäenlasku onkin hauskaa puuhaa. Tarkoittaako se, että vielä saa olla kivaa, mutta kun paastoaika pian alk...

Saarna 21.1.2024 3. sunnuntai loppiaisesta: Jeesus herättää uskon 5.Moos. 32:36-39; 2.Kor. 1:3-7; Mark. 1:29-39 Kuva  愚木混株 Cdd20   Pixabaystä Vuosia sitten rippikoulussa luettiin läpi Markuksen evankeliumi pari lukua päivässä. Muistan, kuinka lukemisen jälkeen nuoret esittivät kysymyksiä kohdista, jotka olivat jääneet tekstissä epäselviksi tai mietityttämään. Jotain taitaa kertoa noista kysyjistä ja ehkä myös minusta, että on jäänyt elävästi mieleen, kuinka tämän Markuksen ensimmäisen luvun kohdalla yksi ryhmä halusi tietää vastauksen juuri tähän heitä askarruttavaan kysymykseen: Miksi ihmeessä Jeesus paransi Simonin anopin? Tekstissä tuskin on kyse anoppivitsistä, mutta ehkä kysymys liittyi siihen, että anopeilla saattaa olla, kylläkin ihan turhaan, todellisuutta huonompi maine. Monilla on tai on ollut varsin hyvä anoppi ja suhde toiminut molempiin suuntiin. Mutta kiistatonta on, että kysymys anopista voi olla myös vaikea. Ihan siksikin, että ihmissuhteet eivät ole aina helpp...

Saarna 7.1.2024 1. sunnuntai loppiaisesta: Kasteen lahja Gal. 3:23-29; Luuk. 3:15-18, 21-22 Kuva Michal Jarmoluk Pixabaystä Viime päivien kylmissä keleissä moni on todennut, että pakkanen on pukeutumiskysymys. Vilua vastaan käydään villapaidoilla. Paleltumiselta suojaudutaan lapasin ja lämpökerrastoin. Jotain on hyvä olla ihmisen ja maailman kylmyyden välissä. Myös kaste on pukeutumiskysymys. Perinteenä on, että ristiäisissä kastettava puetaan valkoiseen kastemekkoon. Se on aivan erityinen asu. Sama valkoinen asu on yllä nuorilla konfirmaatiossa ja heillä, jotka alttarilla palvelevat. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” Kastemekko ja papin alba, valkoinen vaate, kertovat molemmat siitä, mihin kastettuna ollaan puettuna. Kasteessa pukeudutaan Kristukseen. Kristus tulee suojaksi ihmisen ja maailman kylmyyden väliin, lämpökerrastoksi synnin, kuoleman ja pahan valtaa vastaan. Kastemekko ja alba ovat valkoisia, koska valkoinen on puhtauden ...

Saarna uudenvuodenpäivänä 2024 Jes. 42:5-8; Ilm. 3:7-8; Matt. 4:12-16 Kuva: Pixabay Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut. Mitä sinä toivot uudelta vuodelta? Odotatko että asiat pysyvät ennallaan? Kaipaatko muutosta? Mihin suuntaan? Uuden edessä voi joskus pelottaa tai jännittää. Epävarmuus saattaa iskeä. Osaanko tarttua hetkeen, kun sen aika on? Entä jos tilaisuus menee minulta ohi? Ovi on auki, mutta uskallanko kurkata siitä sisään? Toisaalta uuden edessä voi tuntua myös vapauttavalta. Että vihdoin ovi on auennut, olen sitä niin kauan jo koputellut. Niin pitkään olen odottanut, että asiat muuttuisivat ja tapahtuisi jotain. Tätä olen kaivannut, tähän olen ehkä myös valmistautunut, tätä olen toivonut. Että lukot loksahtaisivat, ovi aukeaisi, paikoillaan olemisen aika tulisi päätökseen. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut. Ehkä tänä vuonna siitä ovesta pilkistää sisään valoa. Ehkä sisään sinnekin, missä on aivan pimeää, voimat loppuneet ja hehku hiipunut...

Saarna 24.12.2023 Kaikki on kohdallaan. Joulu saa nyt tulla. Luukut on avattu. Lahjat on kääritty. Huoneet on siivottu. Joulu saa tulla. Tortut on leivottu. Laatikot paistettu. Suklaita maistettu. Joulu saa tulla. Joulupuu on rakennettu. Valot ikkunaan ripustettu. Joulupukille on kirjoitettu. Joulu saa tulla. Koulun ovet on suljettu. Työasiat mielestä putsattu. Joulurauha julistettu. Joulu saa tulla. On Enkeli taivaan laulettu. Yhteen on kokoonnuttu. Joulunvietto on aloitettu. Joulu saa tulla. Kaikki on kohdallaan. Joulu saa nyt tulla. Jouluun valmistautuminen voi tarkoittaa itse kullekin meistä kaikkea tätä tai sitten jotain muuta. Kukin tekee joululle tilaa omalla tavallaan. Toiselle on tärkeää, että perinteet pysyvät, toiselle ei ole niin väliä, mitä joulupöydästä löytyy tai sujuuko aattoilta tietyllä tavalla. Me olemme ihmisiä ja sellaisina erilaisia. Vietämme joulua niin kuin itse valitsemme. Olemme kukin omassa asennossa suhteessa tuohon joulun evankeliumiin. Jokainen on k...

Saarna 6.12.2023 Saarn. 9:13-18; Jaak. 3:13-18; Matt. 20:25-28 Kuva Miki Pixabaystä ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.” Itsenäisyyspäivänä sekä tekee että ei tee mieli puhua taisteluista, joissa maamme säilytti vapautensa. Yhtäältä tuntuu pahalta, rintaa puristaa, puistattaa aivan ajatella sitä pelon ja uhan ilmapiiriä, joka on ollut niin tuttu monen täälläkin koolla olevan läheiselle, perheenjäsenelle tai sukulaiselle. Kun vaikkapa Tuntematon sotilas televisiossa toistaa sodan kauhuja, haluaisi mieluummin kääntää katseen tai kanavan toisaalle. Mutta samaan aikaan on muistettava, on ajateltava, on vuosi toisensa jälkeen palattava saman aiheen äärelle. Sillä, Luojan kiitos, olemme yhä itsenäisiä. Olemme vapaita, koska isät ja äidit taistelivat kerran, laittoivat henkensä kuolemalle alttiiksi. Sota taitaa olla meidän kansallissymbolimme, on teologi ja kouluttaja Juhana Torkki todennut. Olemme joutuneet taistelemaan vapautemme ja kansallisen ...

Saarna adventtina 3.12.2023 Kuva Mario Hagen Pixabaystä Siinä he kulkivat. Tietä pitkin. Levittivät vaatteita kuin matoksi, jonka päällä olisi tasaisempaa ja pehmeämpää astella. Alamäessä askel oli kevyempi, vauhti yltyi ja ilokin. Kaikki oli kohdallaan. Kaikki olivat yhdessä. Ja tässä, kirkon mattoa pitkin he kulkivat. Ja he lauloivat. Ja he olivat innoissaan. Juuri nyt oli oikea hetki laulaa hoosiannaa. Tästä alkaa tie kohti joulua. Tämän tien varrella olemme yhdessä. Tästä alkaa oma odotus. Omat askeleeni Jeesuksen vierellä, hänen kanssaan, hänen perässään. Mutta millainen on sinun tiesi kohti joulua? Millainen on hoosiannasi väreily? Millaisin ajatuksin adventtisi alkaa? Sillä vaikka tie olisi yhteinen ja kulkisimme sitä yhdessä, vaikka laulaisimme samaa laulua, jokainen kulkee kuitenkin omin askelin, oman elämänsä keskellä. Jokaisen ääni on ainutlaatuinen, sillä siinä kuuluu oman elämän henkäys. Millainen on sinun tiesi kohti joulua? Tie kohti joulua voi olla vaikkapa...