Siirry pääsisältöön

Ra-kastettu-na

Saarna 7.1.2024
1. sunnuntai loppiaisesta: Kasteen lahja
Gal. 3:23-29; Luuk. 3:15-18, 21-22

Viime päivien kylmissä keleissä moni on todennut, että pakkanen on pukeutumiskysymys. Vilua vastaan käydään villapaidoilla. Paleltumiselta suojaudutaan lapasin ja lämpökerrastoin. Jotain on hyvä olla ihmisen ja maailman kylmyyden välissä.

Myös kaste on pukeutumiskysymys. Perinteenä on, että ristiäisissä kastettava puetaan valkoiseen kastemekkoon. Se on aivan erityinen asu. Sama valkoinen asu on yllä nuorilla konfirmaatiossa ja heillä, jotka alttarilla palvelevat.

”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.”

Kastemekko ja papin alba, valkoinen vaate, kertovat molemmat siitä, mihin kastettuna ollaan puettuna. Kasteessa pukeudutaan Kristukseen. Kristus tulee suojaksi ihmisen ja maailman kylmyyden väliin, lämpökerrastoksi synnin, kuoleman ja pahan valtaa vastaan.

Kastemekko ja alba ovat valkoisia, koska valkoinen on puhtauden väri. Se kertoo anteeksiantamuksesta, siitä, että kaikki synnit on pesty pois. Se kertoo valosta, siitä, että iankaikkisen elämän kirkkaus loistaa jo tähän elämään. Valkoinen kertoo Kristuksesta, siitä, että Kristus antaa oman puhtautensa ja kirkkautensa meidänkin yllemme. Jumala ei enää näe syntejämme, vaan hän näkee Kristuksen, rakkaan Poikansa, joka on ristillä sovittanut koko maailman synnit. Kastettuna saan luottaa, että Kristus on ylläni, minutkin on puettu hänen armoonsa.

Pienelle lapselle puettu kastemekko on usein aivan liian suuri, sen helma peittää pienen ihmisen varpaita myöten. Ehkä siksi, että siinä on kasvun varaa. Pienenä kristittynä saa kasvaa kasteen armossa. Jumala sallii keskeneräisyyden. Jeesus ottaa luokseen lapset ja sanoo, että taivasten valtakunta onkin juuri lasten kaltaisia, keskeneräisiä, Jumalan huolenpitoa tarvitsevia varten.

Tai ehkä kastemekko on niin suuri, koska Jumalan rakkaus meitä kohtaan on niin suuri. Jumalan armo peittää ihmisen ihan kokonaan, varpaita myöten. Luterilaisen kirkon käsitys kasteesta lahjana aivan pienellekin lapselle perustuu siihen, että Jumalan armoa ei kukaan ansaitse, vähiten pieni lapsi, joka ei ole ehtinyt vielä teoillaan ja toimillaan ansaita mitään, paitsi ehkä ihastelua ja ihmetystä vanhemmiltaan ja muilta läheisiltä. Pienikin lapsi saa olla kastettuna Jumalan suuren armon suojassa.

”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.”

Tänään on hyvä mahdollisuus ajatella omaa kastettaan. Milloin se tapahtui? Kastettiinko sinut pienenä vai vasta isompana? Ketä oli paikalla? Ketkä ovat kummejasi? Millaista tukea he ovat antaneet? Mitä kaikkea kaste on sinulle merkinnyt?

Tässä vuoden alussa täällä kirkossa on puhuttu avoimista ovista.
Millaisia ovia eteemme avautuu? Mihin meitä kutsutaan?

Kaste on yksi ovi kirkkoon. Kasteessa liitytään seurakuntaan. Tullaan osaksi yhteisöä, oksaksi puuhun, Jumalan lapseksi, jäseneksi Jumalan perheeseen.

Uskon, että kasteessa Jumala kutsuu meitä. Hän kutsuu nimeltä. Hän sanoo meille, kuten hän sanoi kasteen hetkellä Jeesuksellekin:

"Sinä olet minun rakas poikani, minun rakas tyttäreni, minun rakas lapseni, sinuun minä olen mieltynyt."

Ajatella! Jumala on mieltynyt meihin. Kastettuna olen Jumalan mielessä, hän tuntee minut, hän kutsuu nimeltä. Olen hänelle rakas. Kastettu on myös rakastettu.

Vaikka toki Jumalan rakkaus koskee kaikkia, myös heitä joita ei ole kastettu, mutta ajattelen, että juuri kastettuna myös ymmärrän ja voin erityisellä tavalla kokea olevani rakastettu. Kaste välittää minulle armon ja antaa rakastavia ihmisiä elämääni. Kummit, seurakunnan, toiset saman kristillisen perheen jäsenet. Heidänkin kauttaan minut ympäröi Jumalan rakkaus kuin kastemekko, johon minut kerran puettiin. Joka päivä meidät ympäröi Kristus, hän on ylläni tänäänkin, vaikka kastemekko kerran riisuttiinkin pois. Mutta kasteen armo jäi. Kristus jäi suojakseni. Siksi saan joka päivä palata kasteen armoon ja sen lupauksiin. Kaste on voimassa loppuun asti.

”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.”

Kastettuina me olemme Jumalan perhe, Kristuksen ruumis, jonka jäseniä olemme, viiniköynnöksen oksia, kun Kristus on viiniköynnös. Hän on kanssamme, me olemme hänessä kiinni. Kuin perheessä, me tarvitsemme toisiamme. Kuin ihmisruumiissa, meillä jokaisella on oma tärkeä tehtävämme.

Kun mietimme tänään ja tässä vuoden alussa, millaisia avoimia ovia edessämme odottaa, ehkä jokin ovi voi liittyä omaan paikkaan seurakunnassamme, tässä yhteisössä, tässä samassa puussa, jossa kasvamme.

Jos kerran kastettuna olen rakastettu, mitä minä itse voisin omalla paikallani ja omilla lahjoillani tehdä, jotta joku toinen voisi kokea olevansa rakastettu.

Jos Kristus on minun suojanani, lämmittämässä minua maailman kylmyyttä vastaan, miten voisin itse toimia niin, että se, joka on kylmissään, saisi suojaa, se, joka kärsii, saisi avun.

Olisiko seurakunnassa jokin palvelutehtävä, johon voisin lähteä? Voisinko olla mukana somepäivystäjänä, voisinko keittää kahvia tai leipoa pullaa, voisinko tulla mukaan messuryhmään, voisinko rukoilla lasten ja nuorten puolesta, voisinko käydä auttamassa naapuria lumitöissä, tai olisiko jotain muuta, jotain sellaista, jota ei vielä olla osattu edes tarjota. Jotain missä juuri sinulla olisi annettavaa, innokkuutta ja osaamista. Voimme miettiä sellaisia avoimia ovia myös yhdessä.

Kaste on yksi ovi, jonka kautta Jumala välittää armonsa meille. Siksi on tärkeää, että kasteen merkityksestä puhutaan, siksi on tärkeää, että kirkon tehtävästä kerrotaan, siksi on tärkeää, että myös lapset ja nuoret pääsevät vaikuttamaan seurakunnan elämään ja voivat kokea olevansa osa tätä samaa perhettä. On tärkeää, että me vähän vanhemmat Jumalan lapset tuemme perheitä kristillisessä kasvatuksessa, ja rakennamme yhdessä sellaista kirkkoa, jossa on turvallista kasvaa, luvallista etsiä ja kysellä, ja mahdollista löytää omaa paikka kristittynä, kastettuna ja rakastettuna.

Ajattelen, että täällä Kangasniemellä pyritään ottamaan kasvatustehtävä tosissaan. Tänä vuonna valmistelemme rippikoulun paikallissuunnitelmaa. Panostamme yhteistyöhön koulujen ja päiväkotien kanssa. Kutsumme perheitä suunnittelemaan jumalanpalveluksia yhdessä. Toinen lastenohjaajan tehtävä on paraikaa haettavana. Kasteopetus ja kasvu kristittynä ovat meille tärkeitä.

Kristittynä eläminen on pukeutumiskysymys. Meillä jokaisella on kastemekossamme onneksi edelleen kasvun varaa. Kristus on edelleen kanssamme. Hän on suojamme surussa, peloissa, toivottomuudessa, kaipauksesta ja odotuksessa, kaikissa suunnitelmissamme. Hänen lähellään me saamme kasvaa armossa, olla armon asialla vaativassa, välillä vähän liian kylmässä maailmassa. Ja saamme lämmittää myös toisiamme, osoittaa rakkautta ja välittämistä myös uusin ja kekseliäin keinoin.

”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johda sinä meitä

Saarna 10.8.2025 Totuus ja harha Job. 28:7-15,23-28; 1. Joh. 4:1-6; Matt. 7:15-23 Virsi 484, Totuuden Henki, on laitettu virsikirjassa luokkaan ”Koulu ja opiskelu”. Siinä on hyviä rukouksia ja pyyntöjä oppilaille ja opettajille lukuvuoden alussa ja sen aikana. Koulussa opetellaan tärkeitä taitoja elämää varten, mm. erottamaan oikea tieto väärästä tiedosta. Opetellaan ajattelemaan itse, jotta voisi tehdä elämässä oikeita valintoja. Eikä se oppiminen jää koulunpenkille. Koko elämä on oppimista ja kasvua. Siksi on mahtavaa, että Totuuden Henki johtaa meitä etsiessämme ja kulkiessamme elämän teitä. Hän ohjaa työtämme ja tekemisiämme, hän siunaa tietomme ja ymmärryksemme. Auttaa näkemään Luojan käsialan elämämme asioissa. Ja johdattaa rakkauden tuojan, Kristuksen luokse. Ja se on hyvä. Sillä juuri Kristus on tiemme, valo sydäntemme, toivomme ainut, pyhä totuutemme. Kun joudumme risteykseen tällä elämän koulutiellä, valintojen eteen ja kyselemme oikeaa ja väärää, yritämme erottaa totuud...

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Kasvun ihme ja kipu

Saarna 28.9.2025 Maaseutuväen kirkkopyhä Jumalan huolenpito Ps. 127:1-2; Gal. 6:2-10; Matt. 6: 25-34 Kuinka moni on joskus ollut perunannostossa? Kun olin pikkupoika, meilläkin nostettiin näihin aikoihin perunat maasta. Isä ajoi traktorilla ja perunat lentelivät villisti nostolaitteen perässä. Niitä sitten kerättiin pieniin ja suuriin ämpäreihin. Vaikka aikuisilla oli ehkä huoli siitä, että ehditäänhän kaikki perunat saada talteen ajallaan, ei lapsella ollut mitään murheita. Oli mukavaa, kun oli talkooväkeä paikalla, oli jotain hyvää evästä, kun kahviteltiin, ja hauska oli myös istua peräkärryssä perunoiden seassa. Ja ehkä on niin, ettei aikuistenkaan tarvinnut murehtia perunoiden kasvattamisesta. Kun oli keväällä laittanut mukulat multiin, sai kesän katsella, kuinka varret nousivat maasta. Sitä saatiin korjata, mitä oltiin kylvetty. Riitti, kun luotti kasvun ihmeeseen, riittävään lämpöön ja sateeseen, Jumalan huolenpitoon. Turhaan näkevät viljelijät vaivaa, jos ei Jumala anna vettä...