Saarna uudenvuodenpäivänä 2024
Jes. 42:5-8; Ilm. 3:7-8; Matt. 4:12-16
Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut.
Kuva: Pixabay
Mitä sinä toivot uudelta vuodelta? Odotatko että asiat pysyvät ennallaan? Kaipaatko muutosta? Mihin suuntaan?
Uuden edessä voi joskus pelottaa tai jännittää. Epävarmuus saattaa iskeä. Osaanko tarttua hetkeen, kun sen aika on? Entä jos tilaisuus menee minulta ohi? Ovi on auki, mutta uskallanko kurkata siitä sisään?
Toisaalta uuden edessä voi tuntua myös vapauttavalta. Että vihdoin ovi on auennut, olen sitä niin kauan jo koputellut. Niin pitkään olen odottanut, että asiat muuttuisivat ja tapahtuisi jotain. Tätä olen kaivannut, tähän olen ehkä myös valmistautunut, tätä olen toivonut. Että lukot loksahtaisivat, ovi aukeaisi, paikoillaan olemisen aika tulisi päätökseen.
Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut.
Ehkä tänä vuonna siitä ovesta pilkistää sisään valoa. Ehkä sisään sinnekin, missä on aivan pimeää, voimat loppuneet ja hehku hiipunut. Ehkä sinnekin, missä varjoilla on valta ja masennus koettaa ummistaa silmät kiinni, ehkä sinnekin voi tulvia lempeää, kirkasta, toivoa tuovaa valoa. Ovesta, joka on auki. Ovesta, joka on sinullekin avattu.
Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut.
Ehkä siitä ovesta kuuluu tänä vuonna Kutsujan ääni ja ojentuu Auttajan käsi:
Minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi,
avaamaan sokeat silmät,
päästämään kahlitut vankeudesta,
tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.
Ehkä siitä ovesta saapuu tänä vuonna hän, joka siirtyi Galileaan, jotta profetia toteutuisi:
Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon.
Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.
Ehkä hän tulee luokseni, kuten hän jouluna on tullut, ja voi tuoda tullessaan uuden alun ja uuden mahdollisuuden, uuden voiman ja uuden rohkeuden.
Tuula puhui eilen saarnassaan Jeesuksen seuraamisesta, Jeesuksesta, joka on maailman valo, ja valosta, joka valaisee meidät sisintämme myöten. Se on valoa, jota ei pääse pakoon. Se on valoa, jota vasten ei voi lyödä ovea kiinni.
Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea.
Jos me lähdemme seimen ääreltä seuraamaan Jeesusta, joulun lasta, ei kaikki ole pelkkää mukavuusaluetta ja lastenleikkiä. Jeesuksen seuraaminen vie sellaisillekin oville, jotka muuten itse ohittaisimme. Mutta sielläkin hän kulkee kanssamme. Hän kulkee edellämme. Hän kulkee vierellämme. Ei tarvitse pärjätä yksin.
Vaikka vuodet vaihtuvat ja aika kuluu, vaikka elämässä kaikki ei pysyisi ennallaan, Jeesus pysyy. Hän on sama eilen, tänään ja huomenna. Ja hänen armonsa pysyy, se kestää päivästä ja vuodesta toiseen. Armon aurinko hohtaa yllämme tänäänkin.
Ja tämä armo on turvamme myös alkavana vuonna. Myös vuonna 2024 Kangasniemen seurakunnan tehtävänä on olla armon asialla vaativassa maailmassa.
Tämä armo avaa meille ovia, joita kukaan ei voi meiltä sulkea. Tämä armo saa aikaan uusia mahdollisuuksia siellä, missä seinä on tullut vastaan ja umpikuja niellyt toivon. Tämä armo synnyttää uusia alkuja, sillä armo on rakkautta ja rakkaus on kaiken elämän ja olemassaolon lähde. Tämä armo antaa meille uuden voiman, se työntää meidät liikkeelle ja rohkaisee ottamaan jokaisen päivän vastaan lahjana, ja laittamaan oma elämämme likoon, käyttämään se Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten, koko luomakunnan hyväksi. Tämän armon kanssa uuden edessä on levollista olla.
Myös meidän tehtävämme yhteisönä ja yksilöinä on tehdä armoa todeksi, toteuttaa armon liittoa ja armollista elämäntapaa "avaamalla sokeat silmät, päästämään vangitut vapauteen ja pimennossa viruvat valoon". Mitä se sokeus tai vankeus itse kunkin kohdalla sitten tarkoittaakaan. Monenlaiset asiat pimentävät elämästä valon. Monenlaiset seinät ja esteet pitävät vankina ja jumissa. Paljon on, mitä voimme olla vapauttamassa.
Siksi ajattelen, että meistä jokaisella on tänäkin vuonna tehtävä. Olla armollisia itsellemme ja toisillemme. Seurata Armontuojaa ja kulkea tässä maailmassa hänen jäljissään. Kuunnella hänen sanojaan. Viedä viestiä eteenpäin, jotta hekin kuulisivat, jotka eivät vielä kuule, ja hekin näkisivät, jotka eivät vielä näe. Tänäkin vuonna meitä kutsutaan todistamaan omalla elämällämme siitä armon todellisuudesta, jota itse koemme. Kutsua mukaan muitakin, ei estää heitä tulemasta, vaan avata ovia siellä, missä etsitään ja koputetaan elämän merkityksellisyyden perässä.
Meidän tehtävämme on tehdä tilaa, antaa armon tehdä työtään, mahdollistaa ja etsiä
yhdessä mahdollisuuksia olla armon asialla vaativassa maailmassa.
Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea.
Mitä sinä toivot uudelta vuodelta?
Mikä on se ovi, jonka haluat sinulle avautuvan?
Mikä on se ovi, jota sinä voi olla itse avaamassa?
Armosta ja sen uutta luovasta voimasta voimme nousta kiittämään, kun tunnustamme yhteisen kristillisen uskomme.
Kommentit