villen blogi

Saarna 3.5.2020 3. sunnuntai pääsiäisestä: Jumalan kansan koti-ikävä Joh. 17: 11-17   Kysyin lapsilta, kuusi- ja kahdeksanvuotiailta, milloin heillä on ollut koti-ikävä. Toinen muisteli, että ainakin ollessaan yökylässä mummolassa, ja toinen silloin, kun olimme koko perhe automatkalla Tanskassa. Kysyin, mikä ikävään oli auttanut. Mummolassa ikävä oli helpottanut, kun oli saanut soittaa kotiin. Yhteydenpito oli lievittänyt ikävän tunnetta. Kuusivuotias puolestaan arvioi, että reissussa ei enää ollut niin ikävä, kun oltiin päästy kohteeseen ja alettu sitten palata kotiin päin. Tieto siitä, että lopulta koti lähenee, oli hänelle riittävä apu koti-ikävään. Lapsia kannattaa kuunnella. Sisäinen lapsi minussakin tunnistaa yhteyden kaipuun. Toiveen siitä, että on olemassa yhteys, kokemuksen siitä, että kuulun johonkin. Kaipauksen sille, etten harhailisi ympäriinsä sisälläni ontto osattomuuden tunne. Vaan että kuljen jotakin kohti, ikävöin jotakin, tavoittelen jotakin, vaik...

Saarna sunnuntaina 26.4.2020 2. sunnuntai pääsiäisestä:  Hyvä paimen Joh. 2 1:15-19 Kuva  Pexels   Pixabaystä   Miltä rakkaus maistuu? Miltä rakkaus tuoksuu? Miltä rakkaus tuntuu tai miltä se kuulostaa? Pietarilta penättiin rakkautta. Ylösnoussut näyttäytyi opetuslapsilleen useita kertoja. Nyt hän on tullut rannalle ja kutsunut heidät kanssaan nuotiolle, siinä hän tarjoaa syötäväksi paistettua kalaa. Aterian jälkeen hän testaa Pietaria, tämän luottamusta ja sitoutumista. ”Rakastatko sinä minua”, Jeesus kysyy. Ja Pietari vannoo kolme kertaa. Pietari, joka aiemmin ehti kolmesti kieltää, että edes tunsi koko miestä, saa nyt uuden mahdollisuuden. ”Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Rakkaus voi korjata säröt, jotka hylkääminen ja epäluottamus saavat aikaan. Se on silta toisen luo, katse joka kääntyy takaisin ystävää kohti. Miten hyvältä nuo sanat korvissa kuulostavat, miten makealta ne maistuvat toiselle sanottaessa. Rakkauden sanat. Pietarin...

Saarna Kaupunginkirkossa 15.3.2020  3. paastonajan sunnuntai: Jeesus, pahan vallan voittaja Kuva  MonikaP   Pixabaystä   Minun silmäni katsovat alati Herraan,   hän päästää jalkani ansasta. Minun silmäni, mihin te katsotte? Mitä näette, mihin kiinnittyy katseenne, mihin huomionne? Viime päivinä ovat silmäni tuijottaneet uutisotsikoita ja tartuntojen määriä. Hallituksen ohjeita ja suosituksia, erilaisia rajoituksia ja varotoimia. Miten toimia nyt? Miten välttää ansa edessämme, viruksen liian nopea leviäminen, tilanne, jossa hoitoa tarvitsevia on enemmän kuin hoitopaikkoja? Vai onko ansa, joka odottaa siihen astumistamme, sittenkin liiallinen huoli ja yltyvä pelko, siitä syntyvä paniikki, kun vain tuijotan uhkakuvia ja annan epätoivon valehdella itselleni, että mitään ei ole tehtävissä. Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta. Mutta p aljon on tehtävissä. Paljon on jo tehty. On ennakoi...

Saarna Kaupunginkirkossa 1.3.2020 1. paastonajan sunnuntai - Jeesus, kiusausten voittaja Ps. 91; 1. Moos. 3:1-7; Jaak. 1:12-15; Matt. 16:21-23 Kuva: Pixabay Paastonaika kutsuu meitä tielle. Vaan mille tielle? Tielle kohti Jerusalemia, jonne Jeesus tuossa päivän evankeliumissakin ohjaa. Tielle kohti pääsiäistä, sen ristiä ja ylösnousemusta, kuten kirkkovuosi meitä kuljettaa. Seuraamaan Jeesuksen tietä, hänen askelmerkkejään, hänen vaiheitaan ja viimeisiä päiviään. Muistelemaan hänen tehtäväänsä ja kutsumustaan, hänen tarkoitustaan maailmalle, ja hänen merkitystään meille. Ja samaan aikaan, tämän tien rinnalla kulkee oma tiemme. Oma elämämme, omat risteyksemme ja valintamme, omat polkumme ja reittimme, jotka meillä on kuljettavina. Erityisesti tälle tielle, omalle tiellemme meitä kutsutaan. Paastonaika on oiva vaihe pysähtyä miettimään omaa elämää, omaa tietään. Missä menen? Missä haluaisin mennä? Mistä tulen ja mitä kohti olen tai tahtoisin olla kulkemassa? Tämän...

Hartaus Sotainvalidien sairaskodilla 4.2.2020 Matt. 14: 22–33 Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen. Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, ...

Saarna Kaupunginkirkon messussa 02.02.2020 - Kynttilänpäivä, neljä ripariryhmää, vanhempia ja Yhteisvastuustartti Luuk. 2:22-33 Kuva  Pexels   Pixabaystä   "Kun sytytän omasta kynttilästäni muita kynttilöitä, tuli ei suinkaan ehdy, vaan valopiiri laajenee. Kun todistan uskostani toisille ihmisille, uskoni ei heikkene, vaan vahvistuu." (Johnson Gnabaranam) Päivän raamatunteksteissä puhutaan paljon valosta ja kirkkaudesta. Valo ja kirkkaus ovat Jumalan ominaisuuksia. Hän asuu valossa. Hänen kirkkautensa kertoo hänen läsnäolostaan. Vanha Simeon nosti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja näki Jeesuksessa maailman valon, valon kaikille kansoille. Valolla on toki ihan meidän arjessakin tärkeä tehtävä. Elämä on valon kanssa helpompaa. Näkee eteensä paremmin. Valo näyttää minne mennä. Valo auttaa jaksamaan ja saa kasvitkin kasvamaan. Valoisat asiat kiinnittävät huomiomme ja onhan se mukava kuljeskella talvisäässä, kun maa on vihdoin...

Saarna 29.12.2019 1. sunnuntai joulusta: Pyhä perhe / Simeonin ja Hannan sunnuntai Päivän tekstit: Jes. 25: 1, 4–5; Gal. 4: 3–7; Luuk. 2: 33–40. Kuva  Bob Dmyt   Pixabaystä On joulu ja tuvan lattialla isovanhempi on istahtanut alas leikkimään lapsenlapsensa kanssa. He heittelevät palloa toisilleen. Lapsen heitto lennähtää isovanhemman naamaan. Molempia naurattaa. Kummallakaan ei ole kiire minnekään.  On välipäivien aamu ja marketin kassan takana jonossa seisoo asiakas käsissään paketti. Yhdessä monen muun kanssa hän on tullut palauttamaan joululahjan, joka ei sitten ollutkaan mieleinen. Rahat takaisin ja uutta ja parempaa ostamaan. Mikä onkaan tärkeämpää kuin tyytyväinen lahjansaaja.  On aatonaatto ja autossa ratin takana ihmettelee kuski, miksi on niin kiire ja hätä. Onko se sitä, että ladataan joulu niin täyteen odotuksia, että edes jokin niistä täyttyisi? Vai onko se sitä, että yritetään kaikin keinoin minimoida pettymyksen mahdollis...